Graz!

Morot reissupaitaan sonnustautuneelta Inkalta! Kuten jo aamulla kirjoittelin, olin aika freesinä heikosti nukutun yön jälkeen, ja päätin sen kunniaksi sonnustautua vähän spurkuista olemusta edesauttavaan reissupaitaan. Kelit oli aamulla vielä kehnot, mutta siinä tallustellessani pitkin Wieniä alkoi are vähän helliä.

Kahen ja puolen tunnin junamatka Wienistä Graziin meni käsittämättömän upeita maisemia ihastellessa, sillä ehin lukea kirjaa vaan sen verran, että päästiin kaupungista ulos ja loppuajan olinkin nenä kiinni ikkunassa. Jos olisin tienny miten mahtavia maisemia tuolla junamatkalla oikein on, olisin varmasti matkustanut tuon välin jo aikaisemmin.

Graziin saapuessa en ollu kovin vakuuttunu - rautatieaseman edustalla on meneillään ihan järkyttävä rakennustyömaa ja auringosta huolimatta tuuli oli tosi kylmä. Olin sen verran ajoissa, että heitin rinkan hostellin säilytykseen ja suuntasin kaupungille. Fiilis muuttui heti kun pääsin vähän kauemmas rautatieasemasta kohti Innere Stadtia, mikä on itävaltalaiseen tyyliin täynnä toinen toistaan söpömpiä rakennuksia, joita ei aivan kotoisissa maisemissa näe.

Nää Keski-Euroopan tiekyltit on kyllä mainioita, tässä risteyksessä voi päättää meniskö Unkariin vai pysyiskö Itävallassa.

Maisemiaa!

Tässä vaiheessa Graz alkoi vakuuttaa kauneudellaan, kattokaa nyt noita rakennuksia!

Päästyäni kirjautuun sisään hostelliin kävin nopsaan vaihtamassa farkut shortseihin, sillä edessä saattoi olla ne ainoat pari tuntia, kun tämän reissun aikana shortseilla tarkenee, ja niistä oli otettava kaikki irti. Löysin tästä aika läheltä puiston, minne painelin kirja kainalossa. Aluksi ei meinannut tareta, mutta lopulta pilvet kaikkos ja sain kuin sainkin nautsikella itävaltalaisesta puistoelämästä auringonpaisteessa kirja kainalossa. Ja mikä parasta, pääsin kokeileen mun saksan skilssejä jutellessani paikalliselle mummolle. Tästä se lähtee!

Oon oikeesti ihan lapsellisen innoissani siitä, että oon käyttäny saksaa jo useaan otteeseen ja kuvittelen jopa ymmärtäväni, mitä mulle on puhuttu. Ainakin osan..

Näistä maisemista alkaa keskusta

Kaupunki on täynnä raitiovaunuja, busseja en oo juurikaan nähny

Tässä vaiheessa päivää alkaa olla taas patterit sen verran lopussa, että vaikka kello on vasta seittemän, taijan suunnata pikkuhiljaa tuonne hostellihuoneeseen ja suihkuun. En oo nähny vasta ku pari huonekaveria, ja niiden perusteella ainakin tuossa meidän kuuden hengen dormissa on ihan fiksua porukkaa. Taidan kuitenkin kaiken varalta muistaa tänä yönä ne korvatulpat. :)

Yksin reissaamisessa on ainakin se hyvä puoli, että on iltaisin aika aikaisin jo melko poikki, niin sen jälkeen voi aikaa käyttää mainiosti bloggaamiseen, kun asiaa kerrankin on!