Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Road trip -porukan pelisäännöt, vai tarvitaanko niitä?

The reitti!!


Meillä oli viime road tripillä kirjoitettuna ylös porukan pelisäännöt. Ennen reissua mietittiin yhessä asioita, mitkä reissussa ärsyttää, kun ollaan väsyneitä ja nälkäisiä ja juteltiin niistä sitten avoimesti porukalla. Se oli hyvä, sillä se madalsi kynnystä mainita asioista sitten myös reissun päällä, vaikka eipä me enää mitenkään hirveän vieraskoreita keskenämme olla muutenkaan, tosin hyvässä ja pahassa.

Viime reissulla tuo meidän käytösopas katosi mystisesti ennen reissua, eikä sitä sitten ollut mukana ollenkaan, vaikka oli tarkoitus. Hyvin kuitenkin pärjättiin, eikä kukaan lyönyt toista turpaan, vaikka normaalia väkivaltaisempia ihmisiä ollaankin.

Perjantaina nähtiin reissuporukalla, ja päivän aiheena oli paitsi fiilistely, myös tuon käytösoppaan kirjoittaminen. Mietin vähän aikaa, että kehtaanko julkaista tätä täällä blogissa, että millaisina niuhoina te meitä oikein alatte pitää kun tuommoisia listoja kirjoitetaan, mutta julkaisen silti. Sillä se auttoi, kun sovittiin yhteisistä pelisäännöistä etukäteen, oli se niuhoa sitten tai ei. Ja erityisesti kun reissussa on yks mimmi ja viis tai kuus jätkää, on mun mielestä fiksua vähän jutella noista asioista.

Eli tittidii, tässä on meidän tulevan reissun pelisäännöt, käytösopas tai millä nimellä sitä sitten ikinä haluaakaan kutsua:

Reissupelisäännöt Road Trip 2013

- Autossa ei juoda alkoholijuomia, eikä siellä pidetä avonaisia alkoholiastioita. Tämä ensinnäkin sen vuoksi, että useissa osavaltioissa se on yksinkertaisesti laitonta, eikä haluta ottaa sitä riskiä, että joku vetelee aamukaljojaan ja saadaan sitten sen vuoksi sakot. Muutenkin ollaan sen verran urheilijahenkisiä, että jätetään se tissuttelu mieluummin sinne motellihuoneisiin tai muualle kuin autoon.

-Krapulassa ei tulla autoon. Jos tullaan, siitä ei valiteta. Kukin huolehtii itse omasta rapsastaan, mutta ajovuorosta ei taatusti tässä porukassa pääse luistamaan sen vuoksi, että happi on vähän heikko. Sen lisäksi ketään ei kiinnosta kuulla valituksia siitä, joten sovittiin poikien kanssa, että itse aiheutetusta olotilasta saa nauttia ainoastaan itse.

-Kukin vastaa itse omasta läskikassistaan. Meillä tais kaikilla olla viime reissulla omat läskikassit eli muovipussit, missä oli kullekin hätävaramuonaa, mitä vedeltiin naamaan siinä vaiheessa kun oli nälkä ja muilla ei, ja alko olla vähän känkkäränkkäfiilis. Solidaarisuuden nimissä sovittiin myös, että toisten läskikasseilla ei käydä ilman lupaa. Viimeksi taisin kyllä varastaa Jannelta pähkinöitä...

-Beef Jerkyn ostaminen on valtavan rangaistuksen uhalla kielletty. Eikä yhteisistä vesiastioista juoda, jos on vasta syöty beef jerkyä. Meillä oli viime reissulla pieni incident, kun yhtäkkiä yhteinen gallonan kokoinen vesikanisteri alkoi haista ihan hillittömän pahalle, ja tietysti se vesikin siellä maistui kamalalle. Syyllistä ei ole vieläkään löydetty, mutta meillä on vahva epäilys, että veden tuhoutuminen liittyy jotenkin beef jerkyyn. Siksi tämä sääntö.

-Pidetään auto siistinä. Kun viis ihmistä syö ja murustelee samassa autossa viikkotolkulla, menee se helposti aivan hirveään kuntoon. Viimeksi auto piti imuroida jo ensimmäisen reissuviikon jälkeen, joten toivottavasti tulevalla reissulla meidän ei tartte syöttää quartereita huoltoasemien maksullisiin imureihin.

-Ei odotuteta muita, sovitaan kauppareissujen pituudet etukäteen. Ei taida mahtua yhden käden sormiin ne kerrat, kun viime reissulla seisoskeltiin Walmartin parkkipaikalla useita kymmeniä minuutteja odotellen, että avainhenkilö saapuu paikalle. Aluksi ei nimittäin hoksattu sopia ennen kauppaan menemistä, onko kyseessä pitkä vai lyhyt reissu, ja aina joku (ja yleensä just se jolla oli avaimet taskussa) jäi tsuumailemaan tarjontaa vähän pidemmäksi aikaa. Pidemmän päälle tuo kuumalla parkkipaikalla odottelu oli aika turhauttavaa, joten yritetään pitää ne minimissään ens reissulla.

-Kuskia ei saa kiusata, vänkäri ei nuku koskaan vaan viihdyttää aina kuskia. No tämähän on nyt ihan selkiä. Kilometrejä tulee kuitenkin joku lähemmäs 10 000, joten onhan se ihan kiva, jos vänkäri ei nuku siinä vieressä kun itse yrittää pysytellä hereillä pitkällä suoralla.

-Jos aiot ottaa autossa kengät pois, tee se heti autoon tultuasi, älä kolmen tunnin päästä. Niin, +35 ja kuuden ihmisen jalkahiki ei välttämättä oo se kaikkein paras yhdistelmä ainakaan silloin, kun ajetaan autolla ja edessä on vielä 500km...

Näiden lisäksi listalta löytyy mainintaa myös henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisesta, hyvän mielen jäynistä ja siitä, että rattiin ei välttämättä kannata mennä raivoissaan, tai se saattaa äkkiä tuntua lompakossa...

Meidän reissukokemuksen mukaan nämä pelisäännöt olivat ihan tarpeellisia erityisesti, kun reissataan porukassa pitkään ja noin kuumissa olosuhteissa. Erityisesti pitkinä ajopäivinä ja nälkäisinä hetkinä oli hyvä muistaa olla solidaarinen myös muita kohtaan.

Hehe, tämän niuhoilun jälkeen onkin aiheellista toivottaa kaikille railakasta vappua! Jee!

Tunnisteet:

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Ihanat kamalat kulttuurierot

Meikän noloin kulttuurieromoka: persuksen paljastavilla shortseilla mummulan sohvalla istuskelu useaan otteeseen pyhän kuukauden aikana...


Viikko sitten Helsinkiin matkustaessani ihmettelin Oulunsalon lentokentällä vieressäni istuvia aasialaisia liikemiehiä. Yksi niistä, olisikohan ollut Kiinasta, käyttäytyi muita kohtaan erittäin kohteliaasti, mutta mikä oli silmiinpistävää (tai tässä tapauksessa korviin) oli se, että mies räki siinä aivan suvereenisti. Välillä se kävi sylkäisemässä vieressä olevaan roskikseen, ja palasi takaisin juttelemaan tärkeistä liikesuunnitelmista muiden liikemiesten kanssa, eikä kukaan juuri kiinnittänyt asiaan huomiota.

Eka mietin että hyi mikä sika, mutta sitten tajusin, että kysehän on varmaan vaan kulttuurieroista. Että hänen kulttuurissaan on varmaan ihan ok räkiä menemään, jos siltä tuntuu. Meikäläinen siinä vaan oli suvaitsematon, kun ajattelin heti, että onpa tuo urpo.

Vähän niinkuin Miia kertoi, että hänen poikaystävänsä saksalainen Timo hiljattain paljasti, että niiskuttaminen on saksassa äärimmäisen epäkohteliasta. Että niistäminen ruokapöydässä kyllä menee, mutta sitten jos vähän sattuu nenästä valuvaa räkää vetämään takaisin sisäänpäin, on se vähintäänkin räkimiseen verrattavan ällöttävää.

Munsta ei. Mutta ehkä se johtuu vaan näistä kulttuurieroista. Libanonissa ihmettelen vähän inhoten, kun kaikki hölöttää myös syödessään niin tunteella, että suusta näkyy kilometrin päähän, mitä siellä juuri mussutellaan. Sen sijaan mun pitää siellä kiinnittää huomiota siihen, että en näyttele jalkapohjiani kenellekään, sillä se on todella epäkohteliasta, vaikka sitä suomalainen ei välttämättä ymmärrä. 

Sitten on vielä nämä Kaakkois-Aasian vasemman käden käyttämiset ja jalalla osoittelut, japanilaisista käytössäännöistä puhumattakaan. Vaikka osa näistä tuntuu aika vaikeilta tai älyttömiltä, on nämä nimenomaan niitä asioita, mitkä tekee matkustamisesta matkustamisen arvoista. Että näkee vieraita, jopa outoja tapoja ja oppii niistä. 

Että ehkä ens kerralla ku meen Saksaan, muistan kiinnittää huomiota siihen, että en niiskuta vaikka kuinka valuis räkä.

Onko teillä tullu eteen vastaavia kulttuurierotilanteita? Olis tosi hauska kuulla niistä! Mun pahin moka lienee tuo paljastelu Ramadanin aikaan, mutta virheistä onneksi oppii...

Tunnisteet:

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Helsinki kuvina

Reissun eka yö vierähti Päivin luona, ja muistettiin aamulla ottaa vielä metroasemalla tuulitukkahenkinen kaverikuva

Yhen yön olin Eerikinkadun ompussa, ja meikän huoneessa oli lääniä vaikka koko kylälle. Kerranki näin päin! :)

Tietty johonkin väliin piti päästä ihastelemaan helsinkiläisiä rakennuksia, on ne vaan makeita!
Hengasin Kiasma-kaupassa aika paljon joskus kymmenen vuotta sitten, mutta enää se ei ollu ihan yhtä lystiä..

Tässä vaiheessa olin jo melkeen perillä, sillä suuntana oli...
...eduskuntatalo!

Erityisesti lukusali oli aika vaikuttava, ja maakuntalehtipinosta löytyi jopa kotoinen Rantapohja!
Suuren valiokunnan (menikö Ulla oikein?) kattotaideteos oli meikän makuun, ja niin oli myös Ullan kanssa nautitut sitruunatortut.
Haha, reissu-Lasse ja reissu-Inka kaverikuvassa

Ullan työpäivän jälkeen piti saada vielä tietty turistikuvat edustuntatalon portailla

Sen jälkeen suunnattiin pikaisesti Ullan ja Maken luo ennen reissubloggaajamiitin alkua, jännitti!

Vika kuva reissulta: aurinko nousemassa Hki-Vantaalla, meikä odottamassa että pääsen tuohon 6:25 Finnairin koneeseen, pirtiänä tietty!

Siinä meni se Helsingin-reissu, ens kuussa taas, tosin vähän lyhemmällä kaavalla.

Tunnisteet:

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kuukaudeksi raiteille 1.luokan lipulla?













Bongasin juuri Lilyn ja VR:n kesäkisan, jossa etsitään bloggaavaa kaksikkoa reilaamaan kuukaudeksi ensi kesänä. Voittajapari saa 1.luokan kuukauden reililipun, ja ainoa mitä pitää tehdä, on raportoida reissusta Lily matkustaa -blogiin. Kuulostaa aikas hyvältä!

Koska reilasin viime kesänä (kyllä, just se kuukauden mittainen ekaluokan piletti taskussa), on nyt takki vähän tyhjä reilaamisen suhteen, ja toki siihen vaikuttaa myös tuleva jenkkireissu. Ei sentään koko kesää kehtaa olla reissaamassa, joku roti nyt sentään! En siis aio itse hakea mukaan kisaan, mutta ajattelin vinkata kilpailusta teille, sillä tiiän että siellä ruutujen toisella puolella on varmasti hurjasti ihmisiä, joita tämmöinen mahdollisuus kiinnostaa. Käykääs siis osallistumassa, ja tulkaa kertomaan jos voitatte. :) Mahdollisuutenahan tämä on aivan mahtava, kun voi itse valita kaverin, kohteet ja kaiken lisäksi vielä ajankohdankin, kunhan se sijoittuu kesään.

Tarkemmat osallistumisohjeet löytyy Lily matkustaa -blogista.

Tunnisteet:

Valokeilassa koko Road Trip -tiimi

Nyt ehkä ollaan hivenen ajoissa liikenteessä, mutta koska viime reissun yhteydessä en sitten lopulta ehtinyt tehdä tätä ollenkaan (oli toki mielessä, vannon), ajattelin nyt että parempi ajoissa kuin ei ollenkaan. Heh, eli ens elokuussa tässä blogissa tulee vilahtelemaan vähän useampia naamavärkkejä kuin vain meikäläisen, joten ajattelin että olisi vähintään asiallista raottaa teille vähän mystisyyden verhoa tämän meidän road trip -tiimin osalta.

Ajankohtaista se on myös sen vuoksi, että hiljattain meidän reissutiimin kokoonpano selvisi. Kuten oon tässä varmaan viime kesästä saakka täällä bloginkin puolella ääneen pohtinut, meidän reissuporukka ei oo ollu vielä ihan lukkoon lyöty, kun yks potentiaalinen reissutoveri vielä ei ollut varma lähdöstään. Nyt se on kuitenkin varmistunut, tai oikeastaan se, että joudutaan reissaamaan ilman tätä kyseistä kaveria.

Lopullinen reissuporukka näyttää näiden upeiden eilisessä suunnittelupalaverissa otettujen kuvien valossa tältä:





Valtaosa näistä naamoista lienee tuttuja myös teille edelliseltä reissulta, mutta esitelläänpä koko porukka nyt kuitenkin.


Inka "Honey Roasted" P.
No sehän on meikämimmi, jonka te kaikki tunnette. Ei kai sen enempää esittelyä tarvita?

Omasta seurasta odotan eniten shoppailua, sillä jätkät jättänee mut yksin niihin puuhiin ja mulla on aika pitkä ostoslista, joten niiden hermojen säästämiseksi se saattaa olla vaan hyvä juttu...



Karim "Sukeltaa Ukkosella" K.
Tämäkin kaveri alkaa teille olla jo aika tuttu. Armas avopuolisoni, mutta saanen painottaa että meikäläinen ei kyllä ole tällä reissulla se Karimin tyttöystävä joka änkeää mukaan (enhän?), vaan homma on pikemminkin päinvastoin, sillä minä tunsin suurimman osan reissuporsusta jo kauan ennen kuin Karim oli edes kuvioissa mukana. Mutta selittelyt sikseen. Karim on myös ratin takana reissussa, joten ainakin meillä on yksi kaveri, joka taatusti saa auton parkkeerattua vaikka miten ahtaaseen taskuun, ja tiukassa tilanteessa selviää hurjasta liikenteestä libanonilaiseen ajotyyliin luottaen.

Karimin kanssa ootan eniten sitä yhteistä kaupunkifiilistelyä, erityisesti New Yorkiin saapumisen hetkellä. Toki meillä on myös useita jo eeppisiksi muodostuneita ruokapaikkoja mistä ollaan ja tullaan olemaan äärettömän innoissamme. Lisäksi odotan myös yhteisiä hostellikokkailuhetkiä (kun ollaan käyty ruokaostoksilla Whole Foodsissa), ja motellivierailuja, kun voidaan ottaa täysin iisisti ja rauhoittua hetki.



Janne "KFC" V.
Janne oli mukana viime reissulla, ja älkää antako tuon lempinimen hämätä, sillä mies on henkeen ja vereen kasvissyöjä. Uudesta jenkkireissusta puhuttiin varovaisesti Jannen kanssa, eikä miestä tarvinnut suostutella yhtään, sillä hän oli heti mukana! :) Janne on paitsi meidän reissulääkäri, myös kartanlukija, sillä kuskiarpajaiset eivät olleet hänelle myötäiset, ja Janne onkin tulevasta reissuporukasta ainoa, joka ei ratin taa istahda. Janne on muuten meidän porukan ylin vyö, ja samalla myös kaikkein pisimmän linjan harrastaja ja henkilö, jonka oon tuntenu tästä porukasta kaikkein kauimmin, varmaan yli vuosikymmenen ajan, hurjaa!

Jannen kanssa odotan eniten mahtavia muistelokeskusteluja, mitä käytiin viime reissulla autossa pitkien ajomatkojen aikana. Meillä on niin monta yhteistä tuttua ja jaettua muistoa, että niitä on aivan mahtava käydä läpi kiireettömästi, kun edessä on vielä monta sataa mailia ja ympärillä upeita maisemia. Lisäksi oon varautunu nyt myös niihin letkautuksiin, mistä mies on lempinimensä ansainnut. Jossain vaiheessa, kun kukaan ei aavista mitään Janne nimittäin saattaa heittää jotain sellaista, mitä kukaan ei olis koskaan voinu kuvitella sen suusta tulevan, ja sille naureskellaankin sitten tuntitolkulla. :D



Juho "Läskikassi" P.
Jos Jannelle riitti maininta uudesta reissusta, Juhoa piti sitten oikein maanitella, eli kysyä ainakin kaksi kertaa. Viime reissulla kaveri ei nuoren ikänsä vuoksi saanut ajaa autoa, joten tällä kertaa huristeluoikeus suotiin hänelle suoraan. Juho, myös pihi-Juhoksi tituleerattu, on paitsi leppoista reissuseuraa, toimi viimeksi meidän musavastaavana, ja meillä olikin mahtavat soundtrackit ainakin useimpiin kaupunkeihin. Lisäksi Juhosta saa taatusti seuraa, jos on pihillä tuulella ja haluaa syödä ravintolan sijaan autossa Walmartista ostettuja sapuskoita. :D

Juhon kanssa odotan erityisesti miehen juttuja, sillä sillä on sana hallussa! Juholta lähtee hauskoja tarinoita ja se on erityisen hyvä kartanlukija, sillä kuski viihtyy taatusti. Haha, lisäksi odotan mielenkiinnolla niitä pihistelyratkaisuja, mitä reissun aikana tulee tapahtumaan ja tietysti läskikassin sisältöä. Viime kerralla Juhon läskikassissa oli ällöttävää tillileipää joka hikoili kuumassa autossa ainakin kolme viikkoa, joten saapa nähä mitä ens reissulla.



Pasi "" P.
Pasin lempinimi on vielä tulossa, sillä tässä on teille täysin uusi naama, joka ei viime reissulle armeijan vuoksi päässyt osallistumaan. Heti kun ajatus uudesta reissusta heräsi, Pasi oli eka (ja ainoa), jota vanhan reissuporukan lisäksi kysyttiin mukaan. Me kaikki ollaan tunnettu Pasi tosi pitkään, minä taisin tutustua siihen aika tasan kymmenen vuotta sitten kun se oli vielä pikkupoika. Suuria yllätyksiä ei siis ainakaan pitäisi olla luvassa. :) Odotan mielissäni Pasin reissuseuraa, sillä kyseessä on äärimmäisen rento ja leppoisa kaveri, joka ei turhasta ressaile. Kaiken hyvän lisäksi Pasi on jenkkien ensikertalainen, joten se on varmasti tyytyväinen, että pääsee näkemään niin paljon uusia juttuja, me muut ollaankin sitten jo vähän vaativampia. :)

Pasin kanssa odotan eniten niitä ruokahetkiä, kun mennään Las Vegasin buffaan ja Denny'siin burgerille tai jäätelölle Point Pleasant Beachille, sillä Pasi rakastaa ruokaa ja herkuttelua ainakin yhtä paljon kuin meikäläinenkin, eli sen kanssa tullaan fiilistelemään ruokaa niin paljon! Lisäksi ootan myös hurjasti Pasin reaktioita aina kun saavutaan uusille mestoille ja nähdään huikeita juttuja.


Että tämmöinen reissuporukka meillä on kasassa! Odotan reissua niiiin paljon, sillä näiden sällien kanssa on kyllä hurjan rentoa reissata. Ja hei, enää 95 päivää reissuun! :)))

Tunnisteet:

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Millaisen kuvan reissublogi antaa kirjoittajastaan?



Lueskelin pallontallaajilta melko mielenkiintoista keskustelua siitä, millaisen kuvan ihmisen reissukuvat tästä antaa. Kommentteja lukiessani kelailin mielessäni tässä blogissa esiintyviä kuvia ja sitä, mitä ne oikein meikäläisestä kertoo. Että rahaa on ollut sen verran, että on matkustettu maailman ääriin ja sitten ne tilanteet kuvataan kalliilla kameralla ja tavarat pakataan suht tyyriiseen matkalaukkuun, rinkkaan tai reissukassiin.

Minä kuitenkin teen reissuillani kuin kuka tahansa muu reppureissaaja ja elän melko niukasti: en käy juurikaan ravintoloissa enkä nuku hotelleissa, vaan valitsen niiden sijaan katuruokakojun ja hostellin. Se sopii mulle, sillä samoin kuin muutkin reppureissaajat, lähden matkalle kokemaan, en löhöämään. Ja ne kalliit kamerat ja laukut selittyy vain yhdellä asialla: köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tuo Aku Ankasta tuttu sananlasku pätee siinä mielessä, että mieluusti ostan sen kalliimman Samsoniten laukun, joka kestää kymmeniä reissuja kuin cittarista matkalaukun, joka maksaa kolmasosan Samsoniten laukusta mutta hajoaa toisella käyttökerralla. Sama juttu kameran kanssa, sillä panostan mieluusti hyvillä perusominaisuuksilla varustettuun kameraan joka tuottaa hyviä kuvia, kuin just tällä hetkellä trendikkäitä efektejä tarjoavaan rupuun pikkupokkariin, joka jää auttamatta tekniikan jalkoihin muutamassa vuodessa.





Tästä päästäänkin siihen, että reppureissublogit eivät tunnu juuri herättävän kateutta. Minä veikkaan sen johtuvan siitä, että kaikilla olisi pienellä priorisoinnilla varaa tehdä sama, ja kyse on vain siitä mitkä asiat näkee reissaamista tärkeämpinä. Menneellä reissubloggaajamiitillä ihmeteltiin, miten vähän kaikki ovat saaneet negatiivista kommenttia ja irvailua siitä miten nyt on varaa lähteä taas reissuun. Samantyyppistä ivaa kun näkee muotiblogeissa päivittäin, eikä koskaan unohdeta aukoa päätä, jos joku on ostanut uuden luksuslaukun. Reissaamisen kohdalla asia kuitenkin on toisin, ja onneksi onkin.

Tietysti jos reissut olisivat toisenlaisia ja niillä lennettäisiin suoria lentoja täyden palvelun lentoyhtiöillä vailla seikkailuja pehmeissä penkeissä ja majoituttaisiin fiineissä hotelleissa lähellä turistinähtävyyksiä, herättäisi se kysymyksiä. Mutta kun lennetään Ryanairilla käsimatkatavaroita ja jaetaan hostellin dormi 11 tuntemattoman kanssa, ei sitä paljon kysellä. Kaikki tuntuvat ymmärtävän, että minibudjetilla reissaaminen ei ole mikään etuoikeus vaan valinta, ja se on mun mielestä tosi hieno juttu. Ja ne muutamat kriittiset kommentit saa hiljennettyä selittämällä, että mihin vaikkapa ne baarireissujen rahat voisi käyttää, jos sen kokisi tärkeäksi.






Näin reissubloggaajana en siis voi muuta kuin ihmetellä niitä kateellisia kommentteja ja irvailuja, joita muiden blogigenrejen edustajat saavat osakseen ja toivoa, ettei se irvailukulttuuri tule koskaan reissublogeihin.

Kuvat mun facebookin reissukansiosta, minne ei onneksi sinnekään oo tullu yhtään vinetystä. Ehkä sen takia, että kaikki reissut on taatusti tehty minibudjetilla, ja kuvien perusteella myös samoja reissurytkyjä on käytetty kovasti!

Tunnisteet:

torstai 25. huhtikuuta 2013

Matkabloggaajien miitti, viimein!




Kuva: Marinella/Kaukokaipuu

Helsingin reissu on jo ohi, ja kirsikkana kakun päällä jäi mieleen eilinen ilta, kun kokoonnuttiin ensimmäistä kertaa kunnolla reissubloggaajaporukalla. Mukana oli pelkkiä tuttuja naamoja, ja olo oli kuin olisi kotiin tullut. Vaikka en ollu tavannu aikaisemmin kuin puolet porukasta, oltiin kaikki heti kuin vanhoja tuttuja.

Eveliinan, Millan, Nellan, Kean, Panun ja Ullan kanssa päädyttiin istuskelemaan Kitchiin, missä burgereiden sijaan tällä kertaa oli pääasiana pälättäminen, lääryily ja tietty kameroiden vertailu. Ilta sujui hujauksessa, ja jäähyväisten aikaan vannottiin, että tämä on vasta alkua. Seuraava reissublogimiitti saa luvan järjestyä viimeistään silloin, kun meikäläinen on taas kaupungissa, mutta todennäköisesti jo sitä ennen.

Menin Ullalle yöksi, missä vielä fiilisteltiin tuntikausia tulevia jenkkireissujamme. Neljän tunnin yöunien jälkeen hipsin lentokenttäbussiin ja kotia kohti. Reissu oli niin mahtava, että kotiinpaluukin vain hymyilytti. :)

Tunnisteet:

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Terkkuja lentokentältä!



Täällä sitä kökötetään Oulunsalon lentokentällä, eturivin piletti taskussa. Menin hurjaksi ja koitin josko masiina antaisi mun varata itelleni paikan ihan eturivistä, ja niinhän se antoi. En oo koskaan istunu ihan etummaisilla penkeillä, joten nyt saadaan tällekin reissulle jotain uusia kokemuksia, ei tunnu tää Oulu-Helsinki -väli niin tylsältä.

Riennän tosiaan tänään kohti Helsinkiä, ja palaan torstaina aamulla. Vaikka tarkoitus olis puuhastella työasioiden parissa huominen ja ylihuominen, oon säätäny aikatauluni niin, että tämän kahen päivän ja visiitin aikana ehin nauttia työkavereista ja tehdä työjuttuja, mutta myös nähdä vanhoja ystäviä ja aika montaa reissubloggaajaa. Tulevat päivät sisältävät siis mahtavia juttuja! :)

Ja katsotaan, josko se eteläinen Suomi hellis aurinkoisella kevätsäällä, ainakin Oulussa on ollut superlämmintä koko päivän.

Tunnisteet: