Libanonilaista lounasta Lontoossa, nam!

Mulla oli Lontoon -reissulla sovittuna muutama tapaaminen, joista yksi oli lounas Le Comptoir Libanais -ravintolassa raflan markkinointipäällikön Elanan kanssa. Lounas ei kuitenkaan mennyt aivan putkeen, sillä olin fiksuna tyttönä laittanut tapaamisen ylös kännykän kalenteriini hyvissä ajoin jo Suomessa ollessani ennen reissua, ja niinhän siinä kävi, että kahden tunnin aikaero ja kännykkäni kalenteri ei ollut mikään maailman paras kombo, ja menin lounastapaamiseen vähän turhankin ajoissa. Olin nimittäin kaksi tuntia liian aikaisessa. Siinä vaiheessa kun tajusin sen, olin odotellut ravintolassa jo 45 minuuttia, ja kun tarjoilija kävi sanomassa, että hän oli soittanut Elenalle ja tämä oli ollut aika ihmeissään, kun tapaamisen oli määrä olla vasta tunnin ja vartin päästä.... Tuli hivenen nolo olo.

No, onneksi Elana oli joustava ja tuli paikalle 45 minuuttia ajoissa, siinä vaiheessa meikäläinen oli siis ootellu tunnin ja vartin. Se ei kyllä haitannu tippaakaan, sillä ravintolassa oli toimiva wifi, ulkona satoi lunta ja tuuli täysiä ja keittiöstä tuotiin minttulimonaadia odottelijalle.

Elana oli onneksi tosi rento ja mukava ja naureskeli vaan meikäläiselle, kun olin niin aikaisessa. Pöytä tilattiin täyteen ruokaa, ja meidän lounastreffit venyivätkin sitten kolmituntisiksi, kun sitä yhteistä rupateltavaa olikin vähän enemmän kuin olin aluksi ajatellut. Tosin meikäläinen voisi kyllä libanonilaisesta ruuasta jauhaa tuntikausia erityisesti ihmiselle, joka ei ole koskaan käynyt Libanonissa, joten ei ollu mikään yllätys että lounas vähän venähti.

Pöytään tilattiin paitsi yllä oleva meze -lautanen, myös marokkolaista taginea, halloumia viikunahillolla (nams!) sekä kibbeä. Ruoka oli niin hyvää! Yllä olevassa lautasessa oli tabbouleh -salaattia, mdärdrää eli riisiä ja linssiä, hummusta, baba ganoushia eli munakoisomuusia granaattiomenan siemenillä, arabialaista leipää ja falafel. Ei saatu kahdestaankaan ihan kaikkia lautasia tyhjäksi, varsinkaan kun se pääasia ei yhtäkkiä ollutkaan ruoka vaan se jutustelu.

Venyneen lounaan lopuksi vedettiin nassuihin vielä makeaa minttuteetä ja baklavaa, joka oli aivan loistavaa! Oon syöny baklavaa viimeksi varmaan Libanonissa vuonna 2011, ja olin unohtanu miten mahtavan hyviä ne onkaan. Jokainen baklava mitä maistoin oli aivan superherkullista. Tosin jos laitetaan yhteen lehtitaikinaa ja pähkinää, ei siitä voi tulla muuta kuin tosi hyvää.

Ja treffit Elanan kanssa liittyi tosiaan mun työjuttuihin, mutta ravintola oli niin mainio, että päätin mainita siitä täällä bloginkin puolella. Sapuska oli aivan loistavaa ja hinta oli kohdillaan, nimittäin kymmenellä punnalla tuolla saa mahan aika hyvin täyteen, mikä on aika harvinaista lontoolaisessa ravintolassa. Kyseessä on ketjula, ja tuo missä kävin sijaitsi Sohossa ja oli hauska seurata, kun satuin paikalle just lounasaikaan ja ravintola oli aivan täynnä, mutta heti kun kello löi kaks, katosi porukka hetkessä takaisin töihinsä.

Äh, nyt tuli nälkä! Ootteko bonganneet hyviä libanonilaisia rafloja missään? Laittakaahan vinkkejä jos on tullu vastaan, ne nimittäin vetää meikäläistä puoleensa aika kovasti.