Melekosen mahtavat maalatut muuntamot

Käytiin tänään Karimin vapaapäivän kunniaksi bongailemassa muuntamoita. Oulussa se on erityisen mukavaa puuhaa, sillä monet muuntamot on maalattu tosi hauskasti, ja se olikin syy meidän muuntamobongailuun, sillä Karim on mukana jossain kouluprojektissa, missä pitää kuvata jotain oululaista juttua. Maalattuja muuntamoita muisteltiin nähneemme viitisen kappaletta, ja aloitettiinkin niiden bongailu lähimmästä, eli entisen Kuusiluodon lukion ja urheilutalon välissä nököttävästä, johon on maalattu komeita pöllöjä.

Ei kuitenkaan käyty edes kaikissa mitä tiedettiin, sillä noiden Peltolassa ja Karjasillalla olevien lisäksi muistelin maalattuja muuntamoita löytyvän ainakin Välivainiolta ja Myllytullin ja Värtön välistä.

Kyseessä on melko vanha juttu, sillä muuntamoiden maalaaminen aloitettiin jo vuonna 2007 kun Oulun Energia palkkas kaks kuviskisan voittanutta lukiolaista maalaamaan nuo kaksi Karjasillan ja tuon OSYKin vieressä olevan muuntamon. Sen jälkeen muuntamoita on maalattu lisää ja bongasin juuri sivun, missä oli kuvat 20 maalatusta muuntamosta ympäri Oulua! Itehän en ollu tienny ko noista kuudesta.

Tuo muuntamoiden maalaaminen on kyllä aivan loistava idea, sillä se tuo erityisesti näin talvella kaivattua lisäväriä katukuvaan ja kertoo tietty myös päättäjien huumorintajusta. :) Pitää ehkä ens kesänä ottaa polokupyörä alle ja käydä bongailemassa ne loput 14.

Mites muut oululaiset, ootteko bongaillu muita maalattuja muuntamoita? Entä löytyykö muista kaupungeista vastaavia?

Reissuun säästämisen ihanuus

Luxorin allasalue, Ismon ottama kuva

Flamingon allasalue, ranteessa täysi-ikäisyyttä merkkaava ranneke

Jotta minä kykenen reissaamaan, on mun pakko säästää muista asioista. Teen tällä hetkellä pelkästään puolta päivää töissä, joten saan kattoa kaikki kulut aika tarkkaan, että matkakassaankin jää jotain säästöön. Silti se onnistuu, sillä meikäläisessä piilee sisällä aikamoinen säästäjänatsi: siirrän aina palkkapäivänä tietyn summan säästöilille, ja lopuilla on siten pärjättävä, sillä säästötilille ei kosketa! (paitsi jos oon aikeissa ostaa jotain reissuja edesauttavaa, esimerkiksi lentoja.)

Myös mun suunnitteluhulluus auttaa tässä: suunnittelen suuremmat reissut bujdettilaskelmineen noin vuotta etukäteen, jotta tiedän minkä verran rahaa mun pitää säästää vuoden aikana. Esimerkisi jenkkireissulle ei mun tuloilla säästetä reissukassaa parissa kuukaudessa, vaan se kasaantuu pikkuhiljaa vuoden aikana. Ekan jenkkireissun kohalla tein myös muita töitä, sillä olin jakamassa postia kuusi viikkoa, mutta onneksi näyttää siltä että enää ei tartte.

Meidän road trip -budjetti oli alun perin 3500 euroa per naama, eli yhteensä seitsemän tuhatta euroa multa ja Karimilta. Suunnilleen saman verran meni viime reissulla, joten varaudutaan siihen, että vähemmällä ei ainakaan selvitä. Tuo summa on aika iso kun miettii, että Karim on vielä opiskelija eikä tee opintojen ohessa toistaiseksi juuri muita töitä kuin vedä yhden reenin viikossa ja meikäläinen sitten tekee sitä puolipäiväistä plus vedän muutamat treenit viikottain. Silti se jotenkin onnistuu, ja parhaassa tapauksessa voin tehdä siihen päälle vielä muutaman reissun vuoden aikana.

Yks söpöimpiä dinereita reissulla: Peggy Sue's Las Vegasin ja Los Angelesin välillä

Supersuloisen rakennuksen edessä fiilistelyä ja tietty mansikkapirtelö, nams!

Kuten on aikaisemmin tullu esille, me ollaan maksettu majoituksia ja lentoja reissua varten tässä vaiheessa yhessä noin kahen tuhannen euron edestä. Eli periaatteessa kun mitään ei tartte enää maksella etukäteen, niin meillä pitäisi molemmilla olla 2500 euroa kun reissu starttaa. Paitsi kun lisätään siihen, että meikäläinen on ihan hirviä ylibudjetoija (kuten nähtiin esimerkiksi reilin kohdalla), saa summa luvan olla vähän suurempi ja yritän saada kokoon alkuperäisen suunnitelman mukaisen summan, eli kolme ja puoli tonnia. Näin voin olla varma, että jos joku kosahtaa, ei reissu mene heti pyllylleen.

Kyllähän siellä reissussa pärjäisi vähemmälläkin. Esimerkiksi viime road tripillä pihi-Juholla (antanee anteeksi tämän lempinimen käytön näin julkisesti) meni koko reissuun kaikkinensa 2500 euroa. Mutta koska me tehdään Karimin kanssa aina kaikki muut reissut minibudjetilla nukkuen yöt lentokentillä, autoissa ja hostelleissa, niin tällä jenkkireissulla ei haluta ihan hulluna pihistellä. Siispä se mikä on monille vähimmäisvaatimus reissussa, on meille luksusta, kuten vaikkapa sängyssä nukkuminen (meikä yritti ehotella että otettais neljän hengen huoneet koko porukalle ja että yks nukkuis vuoroöin lattialla, mutta se idea ei oikeen saanu kannatusta...).

Ja vaikka irvailenkin Juholle sen pihiydestä, saatan iteki olla joissain asioissa melko nuuka. Esimerkiksi ruuan laadussa ei säästellä, mutta taas siinä majoituksessa, no se ei oo niin justiinsa. Perinteistä meikäläistä on se, että säästän reilusti massia reissua varten, jotta voin sitten toteuttaa sitä "shop 'til you drop!" -ideologiaa, mutta lopulta lähen kaupoista naama irvessä pois tyhjin käsin ja ostan sitten niillä rahoilla lennot jonnekin muualle. Tosin eihän sitä tiedä, jos tämä jenkkireissu muuttaisi kaiken! Ja onhan meillä tässä pitkän opiskeluputken aikaan kehkeytyny melko säästäväinen elintyyli, eli osataan etsiä sitä parasta hinta-laatusuhdetta ja pohditaan pitkään vähänkään kalliimpien juttujen kohdalla ja kyseenalaistetaan aika rajusti uudet hankinnat. Että vähän nuuka saa olla, mutta pihiksi en rupia.

Ylimääräisistä typeristä reissunaikaisista menoista on muistuttamassa tämä kuva mun ylinopeussakosta. Sinne meni 300 dollaria!

Makeimpien asioiden ihastelu on jenkkilässäkin ihan ilmaista.

Itsenäisyyspäivän piknikin herkut haettiin kaupasta, ja hyvin päästiin tunnelmaan.

Rockyn jalanjälkiä pääsi ihastelemaan, kunhan vai jaksoi kiivetä philadelphialaisen museon portaat ylös asti.

Texasissa ajellessa pidettiin vaan silmät auki, ja upeita pysähdyspaikkoja oli siellä täällä. Tässä kuvassa ei ole niin loistava rajaus, mutta meininki on.

Nyt puolta vuotta ennen reissua ollaankin siinä tilanteessa, että joka ikisen vähän suuremman hankinnan
kohdalla teen ihan hillittömät laskelmat mun reissua edeltävistä tuloista ja menoista. Se ei siis riitä, että tekisin ne laskelmat yhen kerran paperille ja kattoisin siitä, vaan ne pitää laskea erikseen joka ikinen kerta, kun jotain suurempaa ollaan ostamassa. Vasta jos summa ylittää suunnitellun budjetin tarpeeksi paljon, saan luvan ostaa sen jutun. Ellei, se siitä.

Että hullu reissubudjetoija täällä terve! Onko ahistavaa kun puhutaan rahasta?

Kuvituksena tietysti kuvia kesän 2011 Road Tripistä. Ellei muuten niin motivoimaan säästämisessä.

Superhelppo DIY x 2

Sain tänään yhtäkkisen inspiraation tehdä viimein rakkaalle (maaliskuussa hankitulle) läppärilleni suojasleeven. En ihan hirveästi roudaa läppäriäni mihinkään, mutta ne muutamat kerrat kun oon sitä kanniskellu on tuntunu melko ikäviltä, kun läppärille on pitänyt kehitellä suojaa kaulahuiveista ja muista. No, nyt ei enää tartte!

Törmäsin nimittäin tähän Coston tablettisuojaan, ja tajusin miten helppo se olis tehdä ite. Nahkaisen läppärinsleeven (mikä olis tuolle hyvä suomennos, anyone?) kuvat mielessäni suuntasin kohti naapurustossa sijaitsevaa Helluntaiseurakunnan kirppistä sillä muistelin, että siellä olis vielä tämän viikon kaikki kamat 50 prossan alessa. No niin oli, ja meikäläistä odotteli rekissä makija vaaleanruskea miesten nahkaliivi, eikä 2,5 euron hinta paljon kirpaissut kun hetken päästä jo saksin liivin palasiksi.

Läppärin suoja on melekosen helppo tehä, erityisesti nahasta sillä se ei purkaudu, joten muutamalla suoralla ompeleella saa valmista.

1. Leikkaa nahasta kolme palasta: aika lailla läppärin kokoinen (muista saumavarat joka puolelle!), yksi saman levyinen kuin aikaisempi mutta reilusti pidempi sekä yksi ohut lipare, joka on muiden palojen levyinen.

2. Ompele kaikki palat yhteen niin, että ylimääräinen pituus jää toiselle reunalle ja pieni ruikulapala tulee keskikokoisen palan reunalle.

3. Leikkaa suurimman palasen roikkumaan jäävä osa päästä vähän kapeammaksi, jotta se mahtuu läpästä sisään.

4. Ihastele valmista, upeaa ja itse tehtyä luomustasi.

Tein tänään myös toisen helpon jutun. Uus luurini on nimittäin saapumisestaan saakka kaivannut jonkinlaista suojapussukkaa, ettei lasi naarmuunnu heti kättelyssä. Nyt kännykkä saakin maata reenikassin pohjalla vähän turvallisemmin, sillä vanhasta rahinpäällysestä irtosi nahkaa myös tähän pussukkaan!

1. Leikkaa nahasta kaksi reilunkokoista palasta, mallaa kännykälläsi niin ei tuu ainakaan liian pientä.

2. Ompele kolme reunaa yhteen, VALMIS!

Ah, niin heleppoa! Ja aikaakin meni ehkä 15 minuuttia, joten kiireisimpienkin luulisi kerkeävän.

Oodi rakkaille reissukengille

Belgrad, toukokuu 2012

Brighton, heinäkuu 2010                                                                                                  Pariisi, toukokuu 2012

Yksi tärkeimpiä juttuja reissua varten pakatessa on miettiä, mimmoiset kengät sinne laukun uumeniin sujauttaa. Minä oon suosinu pelkästään matalapohjaisia kenkiä, sillä en pysty kovin montaa tuntia kävelemään korkkareilla, vaikka pieni korko ei olis monesti pahitteeksi. Ohutpohjaiset tennaritkaan ei oo ollu paras reissukenkävalinta, sillä oon huomannu, että jalat kipeytyy supernopeasti ja koitankin aina välttää ottamasta niitä reissulle mukaan, sillä meikämimmihän ei ota ko yhet kengät mukkaan, ja niillä on sitten pärjättävä.

Oonki mietiskelly tässä jo tovin sitä, mitä pakkaan mukaani jenkkireissulle ja samalla myös sitä, että mitkä on ne kengät jotka saavat mukaan lähteä. Tietty kuukauden mittaisella reissulla tarvii useammat kengät (tai siis ei tarvi, mutta on kiva käyttää välillä muitakin kuin niitä yksiä ja samoja), mutta todennäköisesti tuun hankkimaan ne paikan päältä, sillä no, it's USA.

Aikaisemmilla kesäreissuillani oon päässy melko helpolla: kaikilla reisboilla oon tallannu vuonna 2010 ostetuilla vagabondin nahkakengillä, jotka on jo parin vuoden ajan vedelleet viimeisiään ja voi olla, että ens elokuussa niistä ei ole enää mitään jäljellä. Ohuesta pohjastaan huolimatta niillä on ollu tosi mukava käpsytellä ympäri maailmaa (kirjaimellisesti, sillä ne on olleet mukana jokaisella reissulla aina sään salliessa), ja itkenkin katkeria krokotiilinkyyneliä, kun kengät ovat selkeästi tulleet tiensä päähän.

Beirut, toukokuu 2010

Lissabon, huhtikuu 2012

Tämän postauksen pointtina olkoot siis näiden kenkien ylistys. Kun sen jälkeen kun on saanut tallattua rakkojen kautta kengät omille jaloilleen täydellisiksi sujauttaa popot jalkaan ja antaa mennä, on olo mitä onnellisin. Erityisesti reissaajalle kengät ei oo vaan joku asia, mitä laitetaan jalkoihin vaan ne on se asia, mikä pitää huolen reissun päällä siitä tärkeimmästä asiasta eli siitä, että jalkoja ei säre kun pitää viilettää seuraavaan mielenkiintoiseen mestaan tai kurkistaa nurkan taa.

Niin, näillä mun rakkailla popoilla ei oo enää asiaa kuin yhteen paikkaan ja se on suutarin pakeille, viimeistä tekohengitystä pyytämään. Oonpahan ainakin tässä meidän yhteisen taipaleemme aikana tutustunut kenkienhoitotarvikkeisiin, sillä kun se oikea pari sattuu kohdalle, siitä on pidettävä huolta viimeiseen asti.

Istanbul, elokuu 2011                                                                                Ateena, toukokuu 2012

Italian ja Slovenian raja, toukokuu 2012

Grand Canyon, kesäkuu 2011

 Oi rakkaat reissukenkäni, olisittepa olleet ikuiset. Toivottavasti saadaan vielä yksi yhteinen seikkailu.

Mimmoisissa reissukengissä te tallaatte? Onko muilla yhtä vahvoja tunnesiteitä omiin popoihin vai eikö oo vielä sattunu se oikea reissukenkäpari kohdalle?

Rentoilua koko viikonlopun täydeltä

Kun viime viikonloppu meni melko hektisissä tunnelmissa, tällä viikolla otettiin iisisti senkin edestä. Parasta aikaa on viikonloppuisin mun mielestä aamupäivät, kun voi ottaa rennosti ja puuhailla niitä juttuja, mitä viikolla ei kerkeä.

Eilen aamulla heräsin aika aikaisin, sillä Karim paineli johonkin koulujuttuun yhdeksäksi, jolloin meikäläinen suuntasi kohti meidän häkkivarastoa jätesäkki kourassa. Reilun tunnin isku oli tehokas, sillä kirpparille lähti useampi säkillinen tavaraa, ja varasto on taas entistä tyhjempi. Kaikkea sitä tuleekaan säilytettyä, kuten vaikkapa kymmenen vuotta vanhoja kirjeitä!

Siivoilun jälkeen saattoikin sitten oikasta ja ottaa vähän rennommin..

Ostin tämän talven ensimmäiset tulppaanit, vaikka vähän harmitti kun hyllyssä ei ollu muita kivoja kuin valkoisia

Joskus kesällä ostamani pikkukukkien maljakko pääsi vasta nyt käyttöön, ja kynttilöitähän voi polttaa vaikka keskellä päivää!

Varsinkin kun riittää, että ihastelee talvea ikkunasta.

Leipasin aamiaiseksi suolakeksejä tällä supersimppelillä ohjeella, joka on just täydellinen rentoon lauantaiaamuun.

Aamiainen valmiina, ja sohvalla tietty, sillä...

...aamiaisseurana toimi tänä lauantaina Ryan Gosling ja The Notebook -leffa, joka oli tietysti täydellistä tyttöhömppää.

Sunnuntain kunniaksi meillä kuumeni uuni jälleen, kun Karim leipoi pullaa. 

Kylymä maito ja uunilämmin korvapuusti, melekonen alotus tälle sunnuntaille.

Rento sunnuntai loppuikin sitten aika lyhyeen, sillä kävin tuuraamassa kaveriani ja vetämässä treenit lapsille. Opetan yleensä aikuisia, ja ymmärsin taas, että miksi. No, aina siitä oppii...

Onko lentoyhtiöllä väliä?

Mua kiinnostaa aina kovasti, että millä lentoyhtiöllä ihmiset matkustavat mihinkin. Omalla kohdallani en oo kauheesti matkustellu eri lentoyhtiöillä, sillä reissaan pääasiassa Euroopassa ja täällä tuppaan valita aina ne samat ja tutut lentoyhtiöt. Suosin pääasiassa tietty halpalentoyhtiöitä, mutta oon huomannu viime aikoina tulleeni vanahemmaksi ja sitä kautta mukavuudenhaluisemmaksi, ja valitsen tätänykyä entistä useammin täyden palvelun lentoyhtiön. Tai no who am I kidding, valitsen lentoyhtiön melkein aina hinnan perusteella.

Selvästi eniten lennän norjalaisella ja SASsilla. Norskilla on edullisimman hinnat, mutta myös se ongelma että se lentää Helsingistä, joten sinne pitäisi aina jotenkin itsensä saada. SAS on toki vähän kalliimpi, mutta niillä on aina sillon aika hyviä tarjouksia ja kaikkein parasta on se, että se lentää suoraan Oulunsalon lentokentältä. Joten vaikka sillä lentäessä pitää tehdä välilasku Köpiksessä tai Tukholmassa, tuntuu se ihan eriltä kuin että pitäisi ottaa ensin kotimaan lento Helsinkiin ja sieltä sitten aloittaa vasta se varsinainen matka.

Laskeskelin eilen vähän että millä kaikilla lentoyhtiöillä oon lentäny ja aika lyhyeltä näytti lista:

18 lentoyhtiötä, joista kahta ei enää edes ole olemassa. Toisaalta miksi vaihtaa hyvää, jos on kerran semmoisen löytänyt? Eikä meillä suomalaisilla ole mitenkään loputtomasti edes vaihtoehtoja.

Kaikkein parhaimman lentokokemuksen noista yhtiöistä on mulle tarjonnut Virgin Atlantic, millä lennettiin se ihka ensimmäinen reissu jenkkeihin. Yhtiö ylibuukkasi koneensa, siirsi meidät seuraavan päivän lennolle, maksoi hotellin, kahdet sapuskat ja vielä korvauksia 600 euroa nuppia kohti. What not to like? Hyvän kokemuksen puolesta puhui myös sapuska, jota oli tarjolla kolmea eri sorttia mistä sai valita mieluisensa, hyvät leffat ja hyvä äänentoista (esimerkiksi Finskillä Nykin -lennolla äänentoisto oli ihan hirveää kuraa).

Ikävä sanoa, mutta huonoimmista lentokokemuksista taas on vastannut Finnair: ynseää palvelua sekä lentokentällä että lentokoneessa, säälittävän surkeat sapuskat ja onpas yhtiö ollut vielä useampaan otteeseen myöhässä.

Tosin halpalentoyhtiöt on sitten asia erikseen, mutta oon ostanu esimerkiksi Ryanairilta joskus lennon yhdellä eurolla, joten sen hintainen piletti taskussa ei tule mielen viereenkään valitaa, yhtään mistään.

Mutta jos matkustamiseen olisi rahaa loputtomasti, tuskin lentelisin halpalentoyhtiöillä. Valkkaisin niitä perushyviä eurooppalaisia lentoyhtiöitä, kuten KLM:n ja Lufthansan, millä ruokaa tulee eikä matkalaukkujen kanssa tarvitse koskaan säätää. Ja jenkkehin lentäisin aina Virgin Atlanticilla.

Toistaiseksi kuitenkin mennään sillä millä sattuu olemaan paras tarjous.

Mitkä on teidän suokkariyhtiöt? Vai onko tää niin turha aihe ettette kiinnitä mitään huomiota siihen millä yhtiöllä lennätte, kunhan vaan pääsette perille?

Huippua perjantaita!

Vähemmästäkin nousee hymy huulille.

USA road tripin suunnittelu, tilannekatsaus

Näin reilua puolta vuotta ennen itse THE reissua aattelin vähän katsastaa, missä ollaan suunnittelussa menossa. Rakastan tehdä kaiken maailman listoja ja fiilistellä tulevia reissuja (vai onko joltain mennyt tämä ohi? :D), joten tämmöinen tilannekatsaus on enemmän kuin mukavaa puuhaa.

Toistaiseksi meillä on plakkarissa seuraavat jutut:
- matka-ajankohta päätetty (1.8.-31.8.)
- reitti päätetty ja lyöty lukkoon
- Hki-Nyc-Hki -lennot ostettu
- Oulu-Hki-Oulu -lennot ostettu
- Las Vegas - New York -lennot ostettu
- Nykin ja Vegasin hotellit varattu ja maksettu
- Hostellit varattu (10% maksettu)
- Suunniteltu tekemistä ja näkemistä Nykiin, Bostoniin ja Torontoon

Ihan hyvältä siis näyttää, vielä pitäisi tehdä muutama tärkeä juttu:
- Varata tienvarsimotellit
- Varata auto
- Päättää lopullinen reissuporukka
- Tsuumailla tekemistä ja näkemistä lopuista kaupungeista
- Fiilistellä ja suunnitella reissua porukalla

Flagstaffin motelli oli niin hyvä, että sinne taidetaan mennä uudelleen!

Eli onneksi listalla ainakin näyttää siltä, että ollaan paremmalla puolella. Todellisuudessa hommaa on vielä ihan hirviästi, sillä tuo kaupunkien tsuumailu vie tosi paljon aikaa, kun liikutaan nopealla aikataululla paikasta toiseen. Viime reissusta viisastuneena koitetaan nyt kattoa mahdollisimman paljon mielenkiintoisia paikkoja kuhunkin mestaan. Sitten voi tehdä ite sen valinnan, että haluaako nähä jotain minkä tietää olevan olemassa vai löhöileekö sen sijaan puistossa, eikä joudu pakolla löhöämään puistossa kun ei tiedä mihin suuntaan mennä, kun ei ole ottanut asioista selvää.

Seuraavaksi listalla onkin motellien varaaminen, ja se tehdään todennäköisesti tässä viikon sisällä. Viimeksi yövyttiin kahdessa jenkkiketjussa: super 8 ja motel 6. Jos teillä on jotain vinkkejä hyvistä jenkkiläisistä motelleista tai -ketjuista, niin laittakaa tulemaan, sillä ajateltiin kokeilla myös jotain muuta kuin nuita vanhoja tuttuja.

Budjettikin näyttää onneksi toistaiseksi ihan hyvältä, joten mitään säästämispaniikkiakaan ei tässä vaiheessa vielä oo.

Oi elokuu, tule pian!

Takaisin Wieniin

Niinhän siinä kävi että en traumatisoitunutkaan vaihtopaikastani Itävallasta loppuiäkseni kuten luulin, vaan löysin hetki sitten itseni ostamasta lentoja kyseiseen mestaan! Todellisuudessa oon tsuumaillu lentoja jo parina päivänä, kun ihan huvikseen niitä katellessani löysin ihan hyvän tarjouksen. Mietiskelin sitten vähän aikaa, lähteäkö vai ei, sillä oon menossa reissuun itekseni. Mutta jos oon pärjänny neljä kuukautta Itävallassa käytännössä yksin, ei kai viikko voi tuottaa mitään ongelmia?

Ostin just lennot airberlinillä Helsingistä Berliinin kautta Wieniin touko-kesäkuun vaihteeseen. Oon reissussa viikon verran, ja piletit kustansi 150 euroa. Vaikka siihen päälle vielä otetaan Oulu-Hki-Oulu -lennot Finnairilla (88e), niin oon siitä huolimatta sitä mieltä, että löysin ihan hyvän diilin.

Kokonaista viikkoa en ajatellut oleskella pelkästään Wienissä, vaan käyn parissa paikassa minne en muka vaihdon aikana ehtinyt (tai no muka ja muka, olin melkein kaiken liikenevän vapaa-ajan reissun päällä!). Tarkoitus olis oleskella Wienissä pari päivää, sitten ottaa ÖBB (paikallinen junayhtiö) alle ja suunnata eteläiseen Itävaltaan ja Graziin, mistä oon kuullu hurjan paljon kaikkea kaunista! Pari päivää siellä ja siitä vielä rajan toiselle puolelle Sloveniaan ja Mariboriin, missä sielläkin vois viettää pari päivää. Sitten takaisin Wieniin tuo 240 km matka (ihan älyttömiä nää etäisyydet!), siellä yks yö ja sitten kohti Suomea.

Sen verran traumoja kuitenkin jäi, että en todellakaan oo käymässä mun vaihtopaikkakunnalla Sankt Pöltenissä!

Hurjasti numeroita sisältävä haaste

Sain Nannilta haasteen, joka kuuluu seuraavasti:

1. Kiitä haasteen antajaa
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi

1. Kiitos Nanni! Tämä piristi messujen jälkeisen kooman keskellä. :)
2. Koska edelliset päivät ovat menneet fiilistellessä maailmaa melkoisen Helsinki -keskeisissä tunnelmissa, ajattelin kokeilla, josko tuntisin kahdeksan oululaista bloggaajaa joille voisin tämän haasteen heittää, ihan vaan, koska Oulu on niin ihana kaupunki! Kokeillaan: Laura, Lindsay, Salla, Sansu, Ulla (menee entisestä oululaisesta!). Äh, sitten loppuu! Otetaan avuksi muita huippuja bloggaajia: Pingviinimatkojen Milla, Kaukokaipuun Nella ja Lenkkareissa -blogin Ninni. Osa näytti olevan samoja kuin mitä Nanni haastoi, mutta minkäs sille mahtaa! :)
3. Will do!
4. Ja sitten siihen varsinaiseen osuuteen, tässäpä tulee:

1. Aloitetaan sillä kaikkein mielenkiintoisimmalla: mulla ei ole korvareikiä. Siinä missä luokkakavereiden korvissa killutteli koruja jo ykösluokalla, ei meikämimmi ole uskaltautunut laittamaan reikiä korviin. Paitsi on mulla toki yläasteella otettu rustokorvis, mutta sitä en ole käyttänyt vuosiin. Perinteisiä reijitettyjä korvalehtiä mulla ei ole, ja käytänkin aina ruuvattavia korviksia tai klipsejä.

2. Tykkään käyttää jalkoja niissä helpoissa arkisissa puuhissa, missä yleensä käytän käsiä. Näitä on esimerkiksi valokatkaisijan napsauttaminen päälle tai pois ja ovien availu. Tää homma kehittää kivasti jalkojen koordinaatiokykyä ja pääsen sitten lesottamaan reeneissä että kyllä jalaka nousee. En siis missään nimessä joka kerta käytä jalkoja, vaan esimerkiksi silloin kun on kädet täynnä. Mielummin nostan koipea ja ennen kuin lasken kantamukset alas.

3. Rakastuin kaks viikkoa sitten maapähkinävoihin ja tuntuu että voisin elää pelkästään sillä. Oon raahannu selkä vääränä kilon maapähkinäpakkauksia kotiin, ja blenderi tekaisee maapähkinävoita noin joka toinen ilta. Nams mitä herkkua!

4. Teen tosi paljon käsitöitä, ja mulla on tälläkin hetkellä useampi DIY -projekti kesken. Ainoa onglema siinä on se, että oon ihan tajuttoman itsekriittinen ja esimerkiksi mun kudelmat ei kauaa kestä, kun puran niitä aina vähän väliä. Teen siis hurjasti turhaa työtä, kun puran kaikki joka tapauksessa vähän ajan päästä.

5. Haluaisin muuttaa Lontooseen, New Yorkiin, Tukholmaan, Berliiniin, Beirutiin ja Madridiin. Kuhunkin vähintään puoleksi vuodeksi, reenailla niissä mestoissa kieltä ja sitten vasta vakiintua ja ostaa asunnon Suomesta (tai jostain edellä mainituista paikoista).

6. En kuuntele radiota juuri koskaan, ja sen takia missaankin lähes aina kaikki hittibiisit. Esimerkiksi tänään löysin Adelen Someone Like You -kappaleen ja oonki luukuttanu sitä repeatilla viimeiset puoli tuntia.

7. En oikein osaa elää hetkessä, vaan huomaan suunnittelevani alituiseen jotain tulevaa. Oonkin yrittänyt opetella vähän enemmän pysähtymään ja nauttimaan siitä mitä mulla on just sillä hetkellä, ja vaikka oonki hommassa vasta lapsenkengissä, oon edistyny hurjasti kun vertaa esimerkiksi parin vuoden takaiseen.

8. Nyt kun edessä on tilanne, että joudun mahdollisesti muuttamaan pois Oulusta, oon huomannu miten paljon tykkäänkään tästä kaupungista! Vaikka Oulu onkin tosi pieni kaupunki, on se mun mielestä sopivan kokoinen ja tietty hienoa on myös se, että täältä pääsee pois hirveän helposti! Munsta on aivan huippua käydä kaupungilla, kun melkein joka kerta näkee jonkun tutun.

Kuvitin tämän postauksen parin vuoden takaisen Libanonin reissun kuvilla. Melekeen vois jo käyä siellä kohta taas!

Reissuinspistä messuilta

Ehdin neljän messupäivän aikana kiertää osastoja kerran jos toisenkin, ja siellä kävellessä ei millään voinu malttaa mieltään reissuhaaveiden suhteen. Vaikka ihmetyksekseni arabimaita ei juurikana ollut edustettuina, oli loput maapallosta aika hyvin tuoneet ständinsä messukeskukseen. Jos saa haaveilla (ja ainahan saa), niin voisin lähteä messujen innoittamana vaikkapa..

Kuva

Svalbardille ihastelemaan jäätiköitä ja tietty revontulia, kun ei niitä näissä kaupunkimaisemissa paljoa näy. Nyt erityisesti kun norski lentää Longyearbyeniin, vois olla fiksua ottaa onkeensa ja vierailla tuossa yhdessä maailman pohjoisimmista kolkista, kun se on vielä mahdollista. En nimittäin jaksa uskoa, että tämä reitti säilyy norskilla kovin montaa talvikautta.

Kuva

Tiibetiin ja Bhutaniin, jotka ovat molemmat valtioita, mihin ei ilmeisesti tällä hetkellä omatoimimatkaajia huolita. Onneksi on kuitenkin matkatoimistoja, joiden avulla näihinkin paikkoihin pääsee. Kävin messuilla kuuntelemassa Mandala Travelin esityksen aktiivisesta hitaasta matkailusta, ja olin myyty. Mikä olis sen mahtavampaa kuin päästä kuljeskelemaan pitkin Himalajan vuoristoa ja samalla vierailla muun muassa Tiibetissä ja Bhutanissa? En tosin uskalla edes vilkaista noiden reissujen hintoja...

Kuva

Kuubaan, minne mulla on ollu hirvittävä hinku päästä jo vaikka miten pitkään! Kävin ihastelemassa Kuuban ständin esitteitä ja erityisesti niissä näkyviä valokuvia. Mua kiehtoo valtavasti se, miten kommunismi siellä näkyy ja tietty myös kiinnostaa tietää, miten tavallinen turre pääsee käsiksi paikalliseen valuuttaan.

Kuten aikaisemmin sanoin, haaveilla saa. Mikään näistä reissuista tuskin tulee toteutumaan ainakaan tämän vuoden aikana, sillä isoille kaukomatkoille ei ole enää tilaa tämän vuoden reissukalenterissa. Noista ainoa edes vähän mahdollinen on Svalbard, mutta epäilen myös sitä melko vahvasti. En siis taida mennä näihin kohteisiin, enkä myöskään mene Liettuaan! Harmittaa todella paljon sillä innostuin reissusta ihan liian aikaisin, sillä mua ei oltu missään vaiheessa edes hyväksytty matkaan. Nyt sitten meni siinä paitsi se Liettuan -reissu, myös SM-kisat. No, ehkä ens vuonna!

Mites muut messukävijät, mitkä kohteet jäi päällimmäisinä mieleen?

Melekoset messut ja sitte miitattiin kans!

Matkamessut oli ja meni. Meikämimmi pyyhälsi tosiaan keskiviikkona armaaseen pääkaupunkiimme ja nyt viimein sunnuntai-iltapäivänä tulin takaisin Ouluun. Hieman ennen messujen loppua siksi, että mulla oli vielä treenit tämän sunnuntain kunniaksi vedettävänä enkä millään voinut jättää niitä kenenkään muun harteille, sillä olin viime viikolla huitelemassa eksoottisessa Espoossa enkä treenejä vetämässä.

Messut oli mainiot. Opin hurjasti uutta, tapasin hirvittävän määrän uusia ihmisiä, sain todella paljon uusia matkustusideoita ja tietysti melko mieleenpainuvan messukokemuksen.

Tärkein ensin eli Kaisaniemen Cumulus -hotellin aamiainen! Kyllä kelepas, vaikkei ihan Radissonin tasoinen ollutkaan.

Perjantaina puolenpäivän maissa kun ammattipäivien jälkeen ovet avautuivat kaikelle kansalle, oli sisäänkäynnissä hivenen tungosta.

Ei Helsingin -reissua ilman treffejä Päivin kanssa! Pitkän messu päivän jälkeen hymy ei hyytynyt, mutta samaa ei voi sanoa kameran tarkennuksesta..

Hengasin hurjan paljon Rantapallon mahtavassa bloggers' loungessa, missä oli myös haalarimerkkejä tarjolla

Tänään messulla oli lapsille suunnattu päivä, mikä alkoi aivan mahtavilla lapsosten tanssiesityksillä. :D

Kävin myös vähän tsuumailemassa jenkkiständejä tulevaa reissua silmälläpitäen. Jopa Virgin Atlanticilla oli oma ständinsä!

Ulla oli töissä tänään Suomi-Amerikka Yhdistysten Liiton ständillä ja kävi moikkaamassa mua tuon upean upean laukkunsa kanssa! 

Suurin yllätys oli Oulun ständillä, sillä siellä oli esillä Yli-Iiläinen kivikauden kylä Kierikki!  Rantapallon kaverilavalla kuunneltiin pikavuororeportteria.

Bloggaajat poseeras bloggers' loungen eessä! Meitsin lisäksi Marinella, Mirkki ja Panu!

Ja aika ihanien maisemien keskellä lennettiin takas Ouluun!

Matkamessuilla tapasin ensimmäistä kertaa koko kolmivuotisen blogiurani aikana muita bloggaajia (toki oon tavannu esimerkiksi Ullan ja Laurankin, mutta en ketään semmoista, jotka tiedän vain blogien kautta), ja oli melko mahtavaa päästä höpöttelemään blogijuttuja jonkun kanssa, joka samaistui ja tiesti mistä puhutaan.

Voitaiskin alkaa järjestää vähän suuremman luokan reissublogimiittiä, vai mitä sanotte? :)