Marjasa mummun mailla

Otetaanpa heti vähän takaisin. Oikiasti ei oltu marjassa mummun mailla, sillä ainoa mummo jonka minä tiedän on Karimin teeta joka asuu Libanonissa, ja let's face it, siellä ei paljo marjoja kasva. Eilinen iltapäivä kykittiin puskissa Kikkilässä eli Karimin isoisän luona, mutta kolme ämmää rimmas vähän paremmin.

Mitä sanotte saaliista? Minussa on kyllä sisäänrakennettuna jonkinasteinen mummeli, kun oon enemmän kuin mielissäni meidän marjasaldosta. Alun perin lähettiin poimimaan viinimarjoja semisti villiintyneille pelloille, ja reilun tunnin kyykkimisen, nokkostenpolttelun ja marjanpoiminnan jäläkeen meillä alakoki ämpäri olemaan melkoisen täynnä mustaherukoita. Oltiin jo lähösä, kun bongattiin mehukas karviaispensas. Eipä ne ihan oikeaoppisen kypsiä ne marjat vielä ollu, mutta riittävän maukkaita ja mehukkaita meidänlaisille hätähousuille. Siispä vietettiin hetki ojan vierustassa karviaismarjapuskassa kyykkien.

Lopulta löydettiin vielä muutama punaherukka, mutta riemu repes viimeistään siinä vaiheessa kun päästiin vattupuskan kohdalle. Lihavia, makeita ja komeita vattuja jotka oli vaan vähän homeessa eikä matoja ollu ko joka toisessa, yes! Meikä oli kunnon Indiana Jones ja sukelsin vattupuskan uumeniin. Vähät välitin siellä elelevistä päähän hyppäävistä hämähäkeistä ja naamalle kimpoavista nokkosista, kun kyseessä oli talven vadelmavarastot. Taisteluvammoja tuli, mutta niistä ei välitetty tämän saaliin edessä.

Eilisilta venyi tosi pitkään marjoja perkatessa, mutta ei sen väliä kun niitä on niin paljon parempi mussutella talvipakkasissa naamaan ilman, että mukana tulee puoli puskaa. Tänään marjat täytyy vielä pakastaa, mutta sitä ennen nautiskelin niiden ihanasta tuoreudesta aamiaisen muodossa. Täydellinen kombo syntyi ylläolevista herkuista: kermaa, luomujogurttia, rahkaa, steviaa ja mukaan vielä D-vitamiinit. Vaikka en oo koskaan ollu mikään kemiafani, tuo noiden pipettipullojen kanssa läträäminen tuo aamuihin vähän lisää hupia. Ja onko mikään kätevämpää kuin nestemäinen D-vitamiini?! En ikinä sais mitään pillereitä alas, joten tuo on ihan huippu!

Lisäsin herkkuun vielä pellavan- ja auringonkukansiemeniä ja valkkasin mukaan vaan punasia marjoja: punaherukoita, vadelmia ja karviaisia.

Nyt ei ainakaan tartte kärvistellä talavella, että olis marjoista uupelo. Mökkireissun mustikkasaldon ja heinäkuussa ostettujen mansikoiden jälkeen enää tarttee käydä vaan puolukkametällä, ja meidän varastot alkais olla melko hyvässä kuosissa. Tai no ehkä ennen juhlimista lienee aiheellista oottaa siihen asti että selviää, mitkä noista marjoista päätyy pakkaseen asti ja mitkä suuhun.

Onko muut käyny marjasa? Sanokaa etten oo ainua joka vettää hirviää riemua siitä, että on saanu ite poimia omat marjat pakkaseen... Hyviä hillamättäitä saa kans paljastaa Oulun huudeilta!