Lupilana

Yks mun lempparikohteita reilillä oli Slovenian pääkaupuki Ljubljana. Lohikäärmekaupungista oltiin kuultu paljon hyvää etukäteen, eikä se todellakaan jättänyt kylmäksi, vaikka siellä koettiinkin kunnon vesisateet ja kiipeiltiin hikisinä korkealle kukkulalle. Kuten kuvista huomaa, kaupunki oli tajuttoman kaunis ja täynnä pikkuruisia yksityiskohtia, joita olis voinu jäädä ihastelemaan vaikka koko päiväksi.

Kuten muissakin kaupungeissa, myös Ljubljanassa meillä oli aikaa vaan sen vuorokauden verran. Saavuttiin aamulla, ostettiin seuraavalle päivälle junalippu, vietiin kamat hostellille ja paineltiin kaupungille. Illalla sitten nukkumaan ja aikaisin aamulla lähtö. Kuitenkin yhen päivän aikana ehittiin hengailla puistossa, ihastella maisemia kukkulan laella, nauttia aivan loistavaa sapuskaa, ihastella lohikäärmepatsaita ja vaikka mitä.

Koska vierailu oli niin lyhyt, täytyy Ljubjanaankin päästä vielä joku päivä uudelleen. Tuolle reissulle tuo yhen päivän tahti tuossa kaupungissa riitti,  mutta uskon että sieltä löytyy varmasti tekemistä pidemmällekin visiitille, kunhan vain asennoituu viettämään kaupungissa pidemmän aikaa.

Ihana kamala Suomen kesä

Matkaevääksi mökkireissulle Ben&Jerrysin Peanut Butter Cookie Dough...

...sekä neljä kiloa mansikoita, jes!

Aivan loistavan mökkiviikonlopun jälkeen ei voi muuta kuin ihmetellä, miten mahtava Suomen kesä onkaan. Vaikka tässä ollaan päivä-, viikko- ja jopa kuukausitolkulla kärvistelty huonoilla keleillä, osataan näistä harvoista lämpimistä kesäkeleistä nauttia. Oonkin tässä erityisesti tänä kesänä löytäny useaan otteeseen itseni miettimästä, miten tää Suomen kesä onkaan niin siisti juttu - jopa kaikkine sateineen ja +15 keleineen. Verrataanpa esimerkiksi Libanoniin, missä on jo toukokuun puolella reilusti yli 25 astetta lämmintä, ja elokuussa, kesän kuumimpaan aikaan, lämpömittari kohoaa päivisin siihen 40 asteeseen eikä ulukona kehtaa edes nokkaa näyttää. Todennäköisesti jo heinäkuun puolivälissä kaikki, mikä on joskus ollut elävää, on kuollu jo ajat sitten kuivuuteen ja kuumuuteen, ja luonnossa kaikki on pääasiassa heikanväristä.

Mites sitten Suomessa? Koivujen lehden on ehkä jo kesäkuu lopulla saavuttaneet suurimman kokonsa, lunta ei välttämättä näy enää paitsi ehkä niillä kaikkein varjoisimmilla paikoilla ja ne hullut jotka käy uimassa on verrattavissa lähinnä avantouimareihin. Mitä hienoa siinä sitten on? No mietitäänpä suomalaisten asennetta, kun se kesä viimein koittaa yheksän pimeän kuukauden jälkeen. Kaikki on kuin uusia ihmisiä, sillä supervaloisa kesä houkutta ottamaan rennosti ja sillon mikään ei oo enää niin nuukaa.

Luonnollisesti kesän arvostus pohjoisessa on ihan eri luokkaa kuin muualla. Jos meillä olis aina +20, arvostettaisiin hellettä todennäköisesti tasan yhtä paljon kuin niitä -25 pakkasia. Jos meillä olis aina +20, meillä tuskin olis heinäkuussa vihreää nurtsia, puita, pensaita ja värikkäitä kukkia. Okei, uimaan ei välttämättä tarkene ennen elokuuta, mutta onneksi on sauna.

Ja houkuttaapahan se pitkä talavi ja kylymä kesä ainakin laajentamaan maailmankatsomusta ja reissaamaan. :)

Eliitti arvostaa aamiaista

Kun vuosipäivämatkan määränpääksi valikoitui Luulaja, oli hotellivalinta samalla sekunnilla selvä: me mentäisiin Elite Stadshotelletiin. Kaupunkivalinta ei ollut yhtä helppo, sillä mää halusin kovasti Raaheen, jonka kaunista puista vanhaa kaupunginosaa teki mieli mennä ihastelemaan. Siinä vaiheessa kun aloin etsiskellä mukavaa majapaikkaa tulin siihen tulokseen, että ehkä sinne Raaheen voi tehdä jonku päiväreissun mutta ei mitään sen kummempaa.

Kakkosvaihtoehto olikin sitten Luulaja, jonka hotellitarjontaa oon tsuumaillu pitkin talvea koittaen ettiä sopivaa rakoa, jolloin vois Ruotsinmaalle matkustaa, ja viimein se löytyi, tosin ei ehditty ihan talvisaikaan. Vähän toki kyseenalaistettiin, että onko tuommoinen fiinilä meidän valinta, mutta hintavertailun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että eiköhän. Verrataanpa esimerkiksi Raaheen, missä paikallisesta hotellista olisi saanut pulittaa melkein 150 euroa. Hotelli olis ollu ihan perus, ei mitään erikoista. Stadshotellet maksoi meiltä 102 euroa ja oli melko tunnelmallinen, loistavasta sijainnista puhumattakaan.

Munsta on tullut vuosien saatossa melkoinen snobi mitä korkeatähtisiin majoituksiin tulee, ja odotukset oli melko korkeat, kun hotellin sivuilla ilmoitettiin, että tämä on neljän tähden majoitusliike. Odotin siis melko fiiniä huonetta, kylpytakkeja ja tilaa. Sen sijaan saatiin siisteyttä ja simppeliyttä, pari pyyhettä ja ihan kiva huone.

Ite huone siis oli ihan ok, mutta mun mielestä enemmän kolmen tähden arvoinen. Niin, terveisin kauhia hotellihuonesnobi. Tuon huomion tehtyäni en kuitenkaan jääny voivottelemaan tai vaivaamaan päätäni puuttuvilla kypytakeilla, vaan nautin olostani silmäillen 90-luvulla pelattua pingisottelua pikkuruisesta kuvaputkitelkkarista ja tietty myös kylpyammeessa lilluen pehmeässä sängyssä torkuttuja päiväunia unohtamatta.

Hotellivierailun paras asia, hotelliaamiainen, oli kuitenkin jotain sellaista, mikä kompensoi mun mielestä melko hyvin noita ei aivan neljän tähden arvoisia huoneita.

Tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia, lämpimiä sämpylöitä, eri rasvaprosentein varustettuja maustamattomia jogurtteja, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä, munakasta, lihapullia, pekonia, leikkeleitä aina kinkusta savustettuun hevoseen (!) ja mikä parasta, lättyjä jälkkäriksi! Niillä saa mun sydämen (ja samalla vatsan) puolelleen. Oli siellä toki myös leivoksia, aivan loistavaa palvelua sekä mukavat maisemat, joita pystyi ihastelle samalla kun ahtasi navan täyteen herkkuja.

Eli lyhyesti: suosittelen toki kyseistä hotellia, kunhan osaatte arvostaa hotelliaamiaista varaamalla sille riittävästi aikaa.

Iltahuvituksia sirkuksessa

Karimin vuosipäivänä antamasta lahjakirjekuoresta paljastui liput sirkukseen, ja minä kiljaisin innosta. Eilen koitti sitten se päivä, kun astelin ensimmäistä kertaa elämässäni Sirkus Finlandian sinipunaiseen telttaan. Meidän ympärillä ei istunut muita kuin lapsiperheitä, eli nauravainen ja rento fiilis tuli kuin tilauksesta. Parin tunnin mittainen sirkushulabaloo oli aivan mahtava! Aikaisemmin oon toki käyny sirkuksessa, jopa kaksi kertaa Pietarissa. Toisin kuin venäläisen isoveljensä, Sirkus Finlandian esityksissä ei näkynyt elefantteja tai karhuja, sillä ainoat esiintyvät eläimet olivat kissat ja hevonen, ja hyvä niin.

Samalla kun nautin täysillä sirkustunnelmasta, yritin samalla tallentaa sitä ja laittamalla kamerani äärirajoille. X100 otti ihan hyviä kuvia myös noin pimeässä, ja vaikka meidän penkit eivät sijainneet aivan eturivissä, tuli otoksista yllättävän tarkkoja. Nyt sitä on testattu jo melko monessa menossa, mutta pitänee kuitenkin vielä jatkaa harjoittelua.