Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

archie gone lebanon

archie gone lebanon

Reissuelämää ja vähän muutaki!

tiistai 29. kesäkuuta 2010

New Yorkin namupalat

Aloin tuossa vähän aikaa sitten miettiin, että mikähän kumma on tämän mun blogin tarkoitus. Yks juttu on tietenki se, jos reissun päältä pääsee päivittämään, että kertoo tätä kautta iskälle ja muille kiinnostuneille, että miten reissussa menee. Mutta koska (valitettavasti) en oo reissussa kokoaikaa, mutta haluan silti päivittää, niin niihin väleihin vois keksiä jotain oikeasti järkevää. Ja nyt keksin, vaikka tää taitaaki olla melekosen itsestään selvää, mutta silti.

Koitan siis tästä lähtien (ja tämä on lupaus) viedä blogini sisältöä sen verran journalistisempaan suuntaan, että heitän sinne tänne aina välillä jotain suosituksia hyvistä paikoista, missä kantsii käydä (tämä on se itsestään selvä osuus, mikä on matkakertomusten lisäksi varmaan se matkablogien tärkein ja mielenkiintoisin).

Tässä saatte pari paikkaa, ihan vaan vinkiksi, minne kannattaa EHOTTOMASTI suunnata, jos Nykissä päin pyöritte (ja varmasti moni pyörii)!!

TORTILLERIA MEXICANA LOS HERMANOS271 Starr Street, Brooklyn

Brooklynin paras meksikolainen on ehottomasti meksikolaisalueella (kuinkas muutenkaan) sijaitseva ravintola. Meillähän ei ollu kunnon karttaa joka olis kattanu myös muutkin Nykin kaupunginosat (virallisestihan ne on kai hallintoalueita), joten metrokartatkaan ei varsinaisesti aivan kattanu noita paikkoja jonne me suunnattiin, ja käveltiinkin sitten pari tuntia sen sijaan, että oltaisiin menty suoraan metrolla.

Tortillerian viereisestä metropysäkistä piti ottaa ihan varta vasten kuva, että ens kerralla osaa sitten suunnata sinne suorinta tietä:

Tää paikka sijaitsee siis Brooklynin meksikolaisalueella, eikä sielläkään sillä kaikkein puhtaimmalla vaan suoraan autokorjaamojen vieressä, joten tää taitaa olla niitä paikkoja, minne ei ihan niin vaan eksykään.

Kyseessä on siis pieni tortilleria, joka toimii muistaakseni tortillatehtaan kyljessä. Lätyt maksaa 2 dollaria kipale ja niitä saa kasvis-, kana-, nauta- tai sikaversioina. Karim otti messiin meksikolaista mandariinilimpparia ja kyllä kelepas! Me syötiin noita kaks eli lompsa tyhjeni neljän dollarin verran per naama, ja mahanki sillä sai täyteen. En muistaakseni ees jaksanu syyä sitä toista loppuun niin se jäi seuralaisen viimeisteltäväksi.

Koska kyseessä on tehdas, ei tuon ravintolan sisustukseenkaan oo panostettu. Ja miksi olis, sillä tuo paikka on muutenkin niin suosittu. Anthony Bourdain mainitsi tuon joskus ohjelmassaan, ja sen jälkeen paikalla on käyny niin paljon muitakin ku meksikolaisia, että palvelua saa nykyään jo englanniksikin!

Käytiin tuolla lounasaikaan ja se oli niin täynnä, että piti raahata tuolit ja pöytä vieressä olevaan autotalliin, ja siellä sitten syötiin samalla ko joku jätkä pilkko tomaatteja vieressä. :)

Ja hauskaa oli se, että tuolla tilattiin niin että kirjoitettiin paperille se mitä haluttiin, ja sitten annettiin paperi kokille. Siihen piti kirjoittaa kans oma nimi että ne osas huutaa sen tilauksen sitte sieltä.



ECONOMY CANDY108 Rivington street, between Essex and Ludlow streets

Mitä olis Ameriikan-reissu ilman jättimäistä määrää karkkia? No ei mittään! Lower East Sidella sitä pesee!!

En usko että tästä tarttee kertoa sen enempää, kuvat puhuu puolestaan.

Ps. Alako kuola valumaan.

Tunnisteet: ,

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Parasta evästä

Libanonista tuli tosiaan tuliaisina melekosen suuri purkki ihanaa ja todella epäterveellistä halawaa. Ei olla meinattu keksiä, että minkä kanssa sitä kannattais syödä, kun Libanonissa sitä vedetään naamaan paikallisen leivän kanssa, jota ei nyt tunnu suomesta kovin helpolla saavan. Ratkaisu löytyi melko yllättäen Tukholmasta! Piipahdettiin siellä NK-kaupassa, joka lienee paikallinen stokka tai ainakin jotain sinne päin. Ja siellähän tietenkin oli sitten leipähyllyssä seuraavanlaista:


Arabialaista leipää! Hinta oli vaivaiset kaheksan kruunua, joten otettiin samantien kaksi pussia. Ei kauheasti lompakkoa verottanu. :) Tässä samalla tuli mieleen, että voisihan se olla ihan hyvin mahollista, että tuolta keskustan stokkan herkusta tuota leipää saattaisi löytyä. Voi olla että pitää käyä joku päivä kattomassa.

Namnam! Halawa on kyllä parasta. Sehän on siis pelkkää sokeria ja rasvaa, ja tämä versio on saanu kaverikseen vähän pistaasipähkinöitä. Kuulostaa miltä kuulostaa, mutta ihanaa tuo on!


Nams! Siinä vasta terveellinen aamiainen. Suosittelen tuota ihan täysin, jos tulee joskus mahdollisuus maistaa kunnon halawaa, niin tehkää se!

Tunnisteet: ,

Oma naama, paras naama

Tää on nyt se meikän 15 minuuttia. Kurkatkaapas kesän Mondon kirjeet-sivulle, mitäs sieltä löytyykään?

Meikän naama! Ou jes. Mondossa siis esitellään joka numerossa pari tekijää, ja tässä, kesän numerossa oli sitten mun naaman vuoro. Tuo toinen tyyppi on kirjailija Miika Nousiainen, joten meikähän on aika lailla samalla viivalla sen kans.... or not.

Muistatteko
ku huhtikuussa kävin työmatkalla Tallinnassa? Se juttu, mitä siellä tein, julkaistiin kesän numerossa. Kyseessä on siis Tallinnan pikaopas, mitä oli kyllä ihan hauska tehdä, melko kiireistä tosin.. No, ei haittaa!

Mun suurin lemppari ja supersuosikki tuolta reissulta oli kahvila Java! Java! Joten jos ootte Tallinnaan päin suuntaamassa, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa tuo kahvila. Samalla siinä on myös baari ja ravintola.

Ruoka on superhyvää ja edullista, ja sijainti on ihan naurettava, sillä se sijaitsee noin sadan metrin päässä siitä surullisen kuuluisasta Viru-keskuksesta, mutta siitä huolimatta noloja suomalaisturisteja siellä ei näkyny.

Käytiin siellä siis kaks kertaa sen kahen päivän aikana, ja ekalla kerralla nautittiin perinteisesei ranskiksia ja sandwitch/hampurilainen. Toisena päivänä meikäläinen nautti kanakeittoa ja voin kertoa että maistu. Tuo annos, mikä on tuossa valokuvassa tais maksaa jotain kolmisen euroa, joten ei todellakaan ollu hinnalla pilattu.


Eilinen päivä oli ihan hauska, käytiin työkeikalla Hangossa, ja ylläri ylläri se oli mun eka kerta ko kävin siellä. Sattui aurinkoinen päivä ja voi vitsi se kaupunki näytti hauskalta! En voinu olla suunnittelematta pientä road tripiä jonain kauniina kesäviikonloppuna Karimin kanssa. Nyt jos vain jostain sais sen auton, tai pitää tsekata bussiaikataulut, eiköhän niilläkin pääse.

Tänään maakuntamatkailu jatkuu, sillä suuntana on tänään Juva! Jännää tämä harjoittelu.

Tunnisteet: ,

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Lapsi maailmalle

Tänään on ollu aivan mahtava postipäivä! Ensin tuli maailman parasta postia, sitten vielä makhlutaa, joten kovin paljon paremmin ei olis voinu mennä. Postiluukkuun oli siis tipahtanu jotain tämmöstä:

Taekwon-Do Life-lehden tuorein numero! Mikä tässä lehdessä sitten niin siistiä on, niin se, että meikäläinen on ollu päätoimittamassa tätä lehteä, ja tämä nimenomainen numero oli se mun ensimmäinen. Lehti ilmestyy vain kaks kertaa vuodessa, joten mitään kokopäivähommaa tuo ei todellakaan ole, mutta saa siihen yllättävän paljon aikaa kulutettua. Ja tietenkin syynättyäni koko printin huomasin ainakin kolme kirjoitusvirhettä. Voi vitsi, että ärsyttää.

Päätoimittajan naaman kohalla komeilee tällä kertaa siis mun naama. Aika jännä fiilis. Tuli ihan hulluna virtaa alkaa tehä jo heti joulukuussa ilmestyvää numeroa, kun näki oman työnsä jäljen noin selvästi! Tai oman ja oman, oman ja noin kymmenen muun tyypin, mutta silti!

Ja koska meikä on päätoimittaja, niin meillähän on tietenki tuolla Lifessä myös matkailujuttuja! Nyt tais olla kolme, joista yks oli kyllä MM-kisajuttu mutta kisat oli Argentiinassa joten se oli myös matkajuttu! Ehoton lemppari oli alla oleva juttu, jossa siis toimittaja kertoo omista kokemuksistaan siitä, millaista oli opettaa suomalaisena Taekwon-Doa Koreassa. Jännitävää!

Ihan pelkkää itsekehua tää postaus ei kuitenkaan oo, sillä täytyy myös mainita eräs ilmoitusluontoinen asia. Meikäläiset kävi nimittäin eilen allekirjoittamassa vuokrasopimuksen siitä taannoin mainitusta 22 neliön ekassa kerroksessa sijaitsevasta penthousesta, joten nyt on ressi loppunu ainaki kämpän suhteen. Ja muuttaminenki onnistuu varmaan suht helposti, sillä Kumpulasta Hakaniemeen ei oo niin pitkä matka.

Vaikka oon suht innoissani tästä mikrokokoisesta kämpästä, enemmän oon mielissäni kuitenkin siitä sijainnista. Asunto on tosiaan aivan Hakaniemen torin reunalla, joten keskusta on lähellä, rautatieasema on lähellä, kaikki on lähellä! Minnekään muualle ei tarvi pyöräillä ko töihin, joten en valita. Jee!

Tältä näyttää meijän tulevan, 1800-luvulla rakennetun kotitalon sisäpiha! Jee!

Tunnisteet:

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Ruotsinlaivalla!!

Uu jes! Ensimmäinen ruotsinlaivailu on nyt takana päin, ja voinpa sanoa että olihan se kauhiaa! Olin jo vähän Pietarin-risteilyn jälkeen sitä mieltä että yhhh, onpa hyvä meno ja noloja esityksiä, mutta eipä se ollu mitään verrattuna viikkarin ruotsinlaivamenoon. Tulipa sekin kuitenki nyt koettua, ja hyvä niin.

Lapsena oli aina parasta päästä pelaamaan tätä peliä!

Varattiin tosiaan matkat jo tosi kauan aikaa sitten, koska aateltiin että nyt pistetään varman päälle että oikiasti päästään sinne Tukholmaan sinä aikana ko ollaan Helsingissä. No, otettiin tietenki se kaikkein halvin hytti, sillä nuo kesähinnat on mitä on ja mitä sitä kuitenkaan alakaa makseleen mistään luksusmenosta. Oltiin molemmat käyty abiristeily just nimenomaan viikkarilla, ja meikäläinen ainaki aatteli että se hytti mikä sillon oli (kai seki oli joku supersäästömeno) on se kaikkein halvin. No, olin väärässä, sillä se abiristeilyn sillipurkki oli vielä luksusta tähän verrattuna.

Joku vanaha pariskunta oli vallannu nuo pelikoneet ni voitettiin sitte jostain muualta!

Otettiin tosiaan kolmen hengen hytti, maksettiin siitä 169 euroa (mikä tuntuu aika paljolta Tukholman-risteilystä kaikkein huonoimmasssa hytissä, koska Pietariin pääsee samalla hinnalla), ja se oli kaikkein halvin mitä löyty. Hytti oli siis semmonen ehkä 2,5m x 2,5m, eli siellä oli kaks sänkyä ja siinä välissä käytävä, yks yläsänky luonnollisesti. Vessat ja suihkut oli sitte yhteiset, mikä oli luonnollisesti ihanaa. <3 Ehkä maksan ens kerralla vielä enemmän, tai suosiolla lennän sinne Tukholmaan, ko Helsingistä pääsee jo kolomellä kympillä.

Otettiin perinteisiä laivakuvia, jee!

Sattu vähän harmillinen päivä tuolle reissulle, sillä oli aika kylymä ja mulla oli talavitakki päällä ja pikkusen harmitti! :( Ja aina välillä satoki, mutta oli niin kova tuuli että se sade ei tuntunu niin pahalta.

Vaikka oliki synkkää, 0li silti nättiä

Niija tuo oli tosiaan mun eka kerta Tukholmassa! Sitä aikaisempaa kertaa ei lasketa ko sillon kävin vaan vanhassa kaupungissa syömässä koneenvaihtojen välillä. JA tosiaan, vaikka oliki aika huono keli, oli tuolla silti mun mielestä tosi nättiä.


Ja koska on rakkauden kesä 2010 ja tuolloin Vickanin ja Danielin häihin oli enää viikko, oli Love Stockholm-festarit tietenki kovassa hyrinässä! Kaikkialla oli sydämiä, tilsammans-tekstejä ja muutenkin rakkautta! Huonon sään vuoksi mitään festarimenoja ei tuntunu olevan, joten missattiin ne, mutta rakkauden ilosanomaa ei voinu missata! Ihanaa.

Tämäki kuva taitaa olla jo jonkinlainen perinne.

Vanhan kaupungin menoa

Tylliä oli kaikkialla, sillä häihin pitää valmistautua ajoissa!

Karim sydämessä.

En tiijä oliko tää tulevien kemujen hääkattaus vai mikä, mutta olis kyllä mulleki kelevannu

Fanikuva!

Oli muuten hauska oikiasti nähä se häähumu, vaikka en olis kyllä ollu ihan hullun mielissään jos olisin sattunu sinne tällä viikolla. Ja ylläristi, eipä sielä kettään muita näkyny ko turisteja, sillä kaikki paikalliset oli paenneet jo nyt!

Ruotsalaiset oli rauhan asialla

Siinä vaiheessa ko aurinko alako paistaan niin alako hymyilyttään, vaikka meijän piti tietenki just sillon lähtä

Sitä tietää olleensa ruotsissa, jos kassista löytyy Kina-karkkeja

Paluumatkalla otettiin myös turistikuvia, tässä meikä senaatintorilla...
... ja tässä Karim Ateneumin edessä (oikeasti bussipysäkillä).

Heh, nauratti myös nuo viikkarin vihjaukset. Nyt jäi kyllä viinat ostamatta.

Nyt on siis ruotsin-risteily tehtynä, jes. Mulla on harjoittelua enää kaks ja puoli kuukautta jäljellä, ja koska oon käyny jo kolmella reissulla aattelin, että eiköhän ne oo siinä. No, ei ne oo sillä reisboja on tulossa vielä ainaki kaks. Niistä enemmän myöhemmin. Voin kyllä kertoa että kyllä mulle kelepaa.

Tunnisteet: ,

torstai 10. kesäkuuta 2010

Sama jäähä auton alle

Viime päivinä on ollut kyllä kunnon kesäfiilis, vaikka lämmintä ei nyt aivan hulluna olekaan. Vihreää senkin edestä. Eikä tällä viikolla oo ees satanu, ainakaan vielä, joten se on ihan hyvä merkki. Oon koittanu ahertaa töissä, vaikka tällä viikolla onki tuntunu siltä, että mielummin olisin ulkona entä viettäisin kaheksaa tuntia päivästä kylmäksi ilmastoidussa toimistossa koneen äärellä.

Eilen oli Mondon avustajapileet korjaamolla ja kävin siellä sitten kääntymässä, nauttimassa vähän viininlehtikääryleitä ja hakemassa nimille naamat. Se on jännä, miten nimen perusteella pystyy luomaan vahvoja mielikuvia tyypistä, jotka sitten ei oo sinne päinkään, kun ihmisen näkee. Se nauratti eilen. Odotin näkeväni entisiä harjoittelijoita, jotka on nykyisä Mondon friikkuja, mutta ei siellä tainnu olla ko pari kuvaajaa. Toimittajille ei vissiin käy hyvin... No, we'll see!

Koska me mentiin korjaamolle taksilla, ja jouduin jättämään pyöräni töitten pihalle yöksi, kävelin töölöstä sitten kotiin. Oli hullun siisti kävellä, näki vähän enemmän niitä paikkoja. En ollu käyny Töölössä päinkään ko kerran aiemmin, joten oli ihan mukava kattella menoja siellä. Innostuin siitä kävelystä sitten niin paljon, että kävelin tänään töihin, ja seki oli mukavaa!

Tänään menin töistä suoraan Hakaniemeen, sillä meillä oli siellä kämpän näyttö. Tää kämppä menee tosiaan alta Jaanan palatessa takaisin Suomeen ens kuun alussa, joten pitää löytää tilalle jotain. Tää kämppä mitä käytiin kattomassa oli loistavalla paikalla Hakaniemen torin reunalla, 22 neliön kokonen sillipurkki, ja tietenkin ku Helsingissä ollaan, aivan törkiän kallis kokoonsa nähden (565 EUROA!!), mutta tilanne on se, että parempaakaan ei ole, joten jos saadaan tuo niin ollaan tyytyväisiä. Lupasi ilmoittaa heti kun saa avaimet, niin päästään allekirjoittamaan vuokrasoppari. Mut en kuitenkaan iloitse vielä, sillä never know.

Kun pyöräiltiin kotia Hakaniemestä, meikä jäi auton alle. Vaikka törmäys oli ehottomasti mun syytä, autokuski oli ihan paniikissa ja pahoitteli viis miljoonaa kertaa. Ehkä näytin niin säälittävältä ku kaaduin auton voimasta pyöräni kanssa komiasti maahan, että kaveri joutu aivan paniikkiin. Nyt on seki sitte koettu!

Jännää oli tänään myös se, että käytiin testaamassa Kumpulan maauimala, joka on siis tuossa aivan vieressä. Se oli ihan kiva, Karim koitti saaha mua hyppäämään kolmosen ponkusta mutta melekeen uskalsin. Ehkä ens kerralla uskallan siitä ykösestä...

Ja huomenna meikäläinen lakkaa olemasta juntti ja painelen kohti Viking Linen terminaalia ja hyppään mukaan Tukholman-risteilylle! Mitään kamoja ei oo vielä pakattu, mutta eiköhän jostain löydy oivat kampsut karaokenlaulantaan ja tax free-ilotteluihin. Jännittävää!

Ps. MAINOS: Kansii tykätä Mondon facebook-ryhmästä, meikä nimittäin arpoo päivittäin jonku ajan (en muista) kolme vapaavalintaista opaskirjaa! Terveisin onnetar.


Translation: It has been a very exciting week! It is so green everywhere, so I'm bored with sitting in the office all day. Today I got hit by a car, swam in a pool next door and went to see an apartment for the end of the summer. Tomorrow I'm going on a ferry and head to Stockholm (finally!).

Tunnisteet:

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Pietarissa

Nyt on reissu Pietariin takana, ja vaikken ihan hirveästi ehtinyt kaupunkiin tutustuakaan, jätti se enemmän fiilistä kuin aikaisemmalla kerralla. Kyseessä oli siis työmatka, joten en kauheasti ehtiny kaupungilla hillua, kun piti pitää kiinni suunnitellusta ohjelmasta. Pääasiassa viikonloppu meni syöden, eli hyvin.

Terijoki-fiilistelyä

Ennen Pietariin menoa käytiin Terijoen rannalla syömässä. Siellä oli pari semmosta isoa telttaa ja pari kokkia grillaamassa ilmeisesti kruusialaisia Saslik-vartaita. Ite nautiskelin paprikaa ja kanaa venläisen ohuen leivän kans, ja kyllä maistui. Rantsulle ko katto ni olis melkeen voinu luulla olevansa meren rannassa, sillä vastarannalle oli niin pitkä matka!

Hotellihuoneessa odotti maailman suloisimmin käärityt pikkusuklaat!

Koska kyseessä oli työmatka, oli puitteetki sen mukaiset. Yövyttiin viiden tähden hotellissa, joten hengailin siellä lähinnä kylvyssä tai kylpytakissa. Ilmeisesti kylpylänki palveluita olis voinu käyttää maksutta, mutta jätin ne tälläkin kertaa välistä. Ehkä ens kerralla.

Hotellin ikkunasta. Vaikka aurinko paistoki, tuuli ihan hulluna nii ei meinannu tareta

Harmitti ihan hulluna, sillä olin ottanu reissuun aivan liian vähän vaatteita, joten olin jäässä melkein kokoajan. Muita lämmitti tiuhaan tarjottava skumppa. Messissä oli siis jotain kymmenen toimittajaa ja valokuvaajaa, ja saman verran kutsuvieraita. Oli mukavaa tutustua muihin toimittajiin, vaikka ylläristi olin taas kaikkia sen kymmenen vuotta nuorempi.

Käytiin tsekkaamassa kirkko joka oli under construction

Käytiin paikallisessa luostarissa tsekkaamassa vähän meininkiä. Meillä oli oppaana siellä joku kuuskymppinen venäläinen mummo, joka oli hyvin uskonnollinen ja tykkäs ilmeisesti luostarista melko paljon, sen verran kovasti se eläytyi niihin tarinoihin, joita se meille kerto.

Pietarissa on hulluna kanaaleja!

Kaiken sen veden vuoksi Pietarissa on myös kovasti siltoja. Oliki jännää, kun illalla ulos mennessä piti ottaa huomioon, millon mikäkin silta on alhaalla. Ne sillat nostetaan aina kesäöiksi, jotta suuremmat venheet ja laivueet pääsee kulkemaan. Öisin ne on sitte jotain kymmenen minuuttia auki parin tunnin välein, joten siinä riittää tähtäämistä.

Sunnuntaina käytiin vähän kävelemässä ja hienolta näytti!

Ei tosiaan pysytty ihan siinä järjestäjien ohjelmassa, vaan sunnuntaina karattiin omille teillemme tekemään juttua. Oli mukavaa kävellä kaupungilla sen sijaan, että ihana turistibussi olis vieny meidät johonki. Meikällä ei taaskaan pysyny kartta kovin hyvin käsissä, joten luovutin kartanlukuoikeudet suoraan valokuvaajalle.

Kaupunki koostuu 48 saaresta, joten vettä ja siltoja riitti

Sillankaiteet oli siistejä

Melkeen päästiin risteileen Neva-joelle, mut kaupungilla kiertely oli kuitenkin siistimpää

Aurinko paisto ja oli vihreää, joten tuulta lukuunottamatta kyllä kelepas!
Verikirkko on ehkä maailman siistein!

Paluumatka meni samalla meiningillä ko menomatkaki, pieniä kommelluksia kuitenki sattu. Meikä nimittäin hukkas matkalipun, mutta hommat onneksi järjesty. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa se, että varustamon pääkiho oli meijän kans samassa seurueessa.

En muistanu ottaa kameraa messiin ihania esityksiä varten, joten teidän silmät säästyy tällä kertaa. Meikäläinen pääsi tanssimaan lavalle vanhaan venäläiseen perinneasuun pukeutuneen naisen kanssa, joten siitä tuli varmaan tuon reissun kohokohta, josta puhun varmaan vielä kahen ja puolen vuoden päästäki. Huhhuijaa.

Ja niin, käytiin tosiaan myös laivan ohjaamossa!!! Se oli jännää.

Tunnisteet: ,